Rakastamisen ihmemaa

Kattelin tuossa Maajussille morsiamen viimesen jakson ja ihmetytti taas siellä semmonen yksi juttu. Nimittäin se kun tyypit (varsinki naiset), että kyllä he jo siinä telkkarista miehen nähessä aattelivat, että tuossa se mies on ja tulee toimimaan suhde ja laaplaaplaap. Se mikä siinä mua rupes ihmetyttämään niin, että miten ihmeessä jostain telkkarista voi hoksata, että tuon ihmisen kanssa vois saada aikaan toimivan parisuhteen. Saati sitten, että tuossa on se oikea. Ja nyt en siis halua heitä millään tavalla halveksi tai loukata. Ihmettelen vain.

Itse oon jossain vaiheessa varhaisteiniaikana kaikkien lällyromanttisten kirjojen, leffojen ja ties minkä vaikutuksesta alkanut aina etsiskelemään sitä rakkautta ensisilmäyksellä vaikka en varsinaisesti vakavissani uskokkaan siihen. Yhden kerran oon huomannu ihastuneeni sillä sekunnilla kun oon ihmisen nähnyt, mutta rakastumisesta se oli vielä kaukana.

Oon tähänastisen elämän aikana ajatellu rakastavani muutamaakin ihmistä, mutta kun oon asiaa tarkemmin pohdiskellu niin en usko, että olisin oikeasti rakastanut ketään heistä. Kyllä, oon ollu useimpiin tosi isosti ihastunu, mutta tuskin rakastunut. Jossain vaiheessa luulin myös, että tietäisin mitä rakkaus on, mutta en oikeastaan usko siihenkään. Haluaisin uskoa siihen, että sitten kun rakastuu niin siitä ei voi erehtyä. Tiedä sitten.

Sitä mä myös isosti ihmettelen, että jos olis olemassa ihmiselle joku se-oikea niin miten voi näistä maailman suunnilleen 7 miljardista päänupista elämän aika sattua nokakkain aina just ne kaks joiden pitääki sattua yhteen. Jännä juttu. Ja se tärkein kysymys: MISSÄ SE MUN OIKEA ON? Tänne ja heti sieltä. Vaikka mulla just nyt onki nielutulehdus niin oon oikeesti kuitenki tosi kiva ja fiksu. NO joo, niin varmaan.

Mutta oikeesti, miten toi homma oikeen toimii. Sen mä vaan haluaisin tietää.

Onneksi kehitys kehittyy

Lööpit on taas täynnä persuja ja joka tuutista tulee mielipidettä ja lausuntoa siitä kuinka homot on sitä ja tätä  ja tuota ja aina vaan paha asia. Ainaki näiden muutaman ihmisen mielestä jotka sitä jaksaa lehdissä ja joka muussa paikassa huutaa. Niinkö suuri on heidän homofobiansa?

Surettaa tämmöinen, että tuollaiset mustavalkoisesti ajattelevat ja rasistiset ihmiset on päättämässä koko maan asioista ja vielä viitsivät julkisesti päästellä suustaan niinkin ala-arvoisia kommentteja kuin nyt on taas päästelty.

Onneksi kuitenkin on ainakin mun mielestä täysi selviö miten tässä tulee ajan kanssa käymään. Samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin uusien, isojen asioiden. Silloin kun minä olin lapsi pidettiin naispappeutta pahana ja mahdottomana asiana ja nykyään se on jo ihan luonnollinen asia eikä sitä ihmetellä jos seurakunnassa on nainen papin virassa. Muutos tuli, aika kului ja yllättäen asia ei enää ollutkaan uusi ja ihmeellinen vaan ihan tavallinen asia.

Sama homma sinkkunaisten hedelmöityshoitojen kanssa. Ensin vastustetaan ja puhutaan siitä kuinka lapsi varmasti kasvaa ihan miten sattuu jos sen sinkku kasvattaa. Sama homma adoption kanssa. Mutta kuinkas onkaa nyt kun molemmat lait on olleet voimassa aikansa? Normaaleja asioita.

Jokainen asia vaatii aikansa ja paikkansa. Homoavioliitoista puhutaan nyt, mutta kun (en viitsi edes kyseenalaistaa) laki hyväksytään ja aikaa vähän kuluu niin oon ihan vakuuttunut, että siitäkin tulee ihmisten mielissä ihan tavallinen asia. Onneksi kehitys kehittyy ja ajat muuttuvat. Jonakin päivänä tulee seki päivä kun koulussa kerrotaan lapsille tästä ajasta ja lapset ihmettelee miksi niitä homoliittoja on niin kovasti vastustettu. Aikaa se vaatii mutta kyllä se sieltä tulee. Näin mä uskon.

Mitä tekisin jos voittaisin lotossa?

Kävin juuri heittämässä sisään elämäni ensimmäiset lottorivit. Tässä äkkirikastumista odotellessa tuli sitten leikittyä sillä samalla ajatuksella jolla varmasti jokainen joskus lotonnut ihminen on joskus leikitellyt. Eli, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. Tämän viikonlopun 10 ja puolen mijoonan euron voitollahan tekisi kyllä todella paljon yhtä ja toista.
Itse ajattelin tehdä ainakin nämä asiat:
Auttaisin läheisiäni rahallisesti
Ostaisin asunnon
Tekisin pitkän lomamatkan
Lopettaisin työttömyyskorvauksien ja asumistuen nostamisen
Maksaisin opintovelan
Hankkisin ajokortin ja auton
Lahjoittaisin rahaa tärkeiksi näkemilleni kohteille, kuten mielenterveystyö
Ja tietysti myös sijoittaisin sitä vaikka sitten tulevia sukupolvia ajatellen.

Myös joitain merkityksettömämpiä juttuja tekisin, kuten, että baarissa huutaisin suureen ääneen "Kierros kaikille". Ja tietysti sen verran harraistaisin turhamaisuutta, että uusisin koko vaatekaapin sisällön, palkkaisin personal trainerin ja kaikenlaista muuta pientä kivaa.

kaiken tämän jälkeen voisin vetäytyä elämään kivaa, rahahuolista vapaata elämää ostamaani asuntoon. Mutta koska en myöskään haluaisi tuudittaa koko elämääni pelkän rahan varaan.hankkisin todennäköisesti myös lisää koulutusta ja saattaisinpa mennä sen jälkeen myös töihin. Luultavasti menisin.

Tämä on vain haaveilua ja mitä todennäköisemmin olen viikonlopun jälkeen yhtään sen rikkaanpi kuin nytkään. Todennäköisesti köyhempi vain. Mutta haaveethan ei mitään maksa ja ainakin mulla on jaloja tarkoitusperiä mielessäni. Ja olen hieman taipuvainen pitämään hyvänä enteenä sitä, että lottoa viemään lähtiessäni tulin jättäneeksi avaimeni ja puhelimeni sissän asuntooni ja jouduin ensin häiritsemään naapuria lainatakseni puhelinta soittaakseni isännöintipalveluun. Oven sain auki mutta tästä rapsahti 15€:n maksu. Onneksi ei sentään sen isompaa. Jospa edes tuon rahan saisi tuolta veikkaukselta. Rahaahan se on vähäkin raha :D

Onko koolla väliä

Ai että, pääsen taas jännän äärelle ja hetkeksi avautumaan tästä niin ihasta asiasta. Tulin nimittäin pitkän päivän jälkeen kotiin ja avasin koneen. Pääsin pistäytyä irc-galleriassa. Joo kyllä minulla on siellä(kin) tunnukset jotka on olleet siellä varmaan siitä asti kun olin 15. No sinne oli tullut pyyntö kaveriksi joltain jätkältä. Tyyppi oli pakalla ja alkoi juttelemaan. Kyseli ensin ihan normisti fiiliksiä ja mainitsin että on ollut vähän pitkä päivä. Hän halusi minua piristää rankan päivän jälkeen ja kun ei ollut parempaakaan tekemistä niin sanoin että no saahan tuota yrittää.

Tässä vaiheessa tuli häneltä sitten tämä kysymys: "onko koolla väliä?" Hän haluasi tietää valitsisinko kahdesta miehestä mahtavan ulkonäön ja keskiverto elimellä varustetun vai ulkonäöltä keskiverto tyypin jolla on mahtava mela. Sanoin että jos olisi pakko valita jompi kumpi niin kyllä ottaisin sen ensimmäisen eli hieman vaatimattomammin etuvarustellun. Lisäsin että kylläkään pelkän ulkonäön ja kullin koon perusteella en valitsis yhtään ketään vaan vähän muutakin siihen tarvitaan.

Kävi mielessä keskustelun jatkuessa että kärsiiköhän kyseinen tyyppi jonkinlaisista lievistä itsetunto-ongelmista. Tässä matkan varrella kun olen tullut siihen tulokseen että koon merkitystä naisilta kyselevät yleensä miehistä ne joilla on joko liian pieni tai liian iso vehje. Epävarmuus on suuri. Keskivertokaverit ei juuri kysele. Voi se olla toisinkin mutta tällainen tuntuma mulla on asiasta.

Tässä sivussa tyyppi kerkesi udella minulta omistanko ja käytänkö korkokenkiä ja sanoi että itse tykkää niistä ja että kannattais laittaa esille enemmänkin sellasia kuvia joissa on korkokengät kun pojat niistä tykkää. Kerroin sitten että no minulle se poikien tykkääminen on ihan se ja sama kun en itse ole kiinnostunut niistä. "jaa, että oot vaihtanut tyttöihin?" Vastasin että joo näin on. "No mä taidan kirjoitella sitten väärälle naiselle", oli tyypin viimeinen kommentti jonka jälkeen keskustelu ruutuun ilmestyi teksti: Tämä käyttäjä on poistunut paikalta. Naureskelin itsekseni että no jopas oli läpinäkyvä tapaus. Korkokengät kiinnosti ja pillukin selvästi. Heti kun selvisi että kumpiakaan ei saa niin moikkaamatta pois paikalta. Ja itseasiassa siitä sikisi ajatus kirjoittaa tapauksesta tämä blogipostaus. Onneksi maailmassa on ihmisiä joista saa revityksi huumoria :D

Jos raamattua ei olisi...

Jos raamattua ei olisi, ei olisi myöskään uskonsotia. Kenenkään kaulaa ei olisi katkottu satuolentojen takia. Ketään ei olisi syötetty leijonille "oikeauskoisten" hurratessa katsomossa. Ei tarvitsisi väitellä siitä onko se nyt se jumala vai saatana, jonka nimeen olisi tässä kirjassa tapettu enemmään ihmisiä.

Jos raamattua ei olisi, ei ihmisiä tarvitsisi määritellä tai eritellä uskonnollisten vakaumusten vuoksi. Opettajien ei tarvitsisi miettiä korvaavaa tekemistä muutamille oppilaille niiden liikuntatuntien ajaksi joilla opetellaan tansseja. Uskontoa ei tarvitsisi opettaa kellekkään eikä myöskään olisi tarvetta miettiä miten korvataan se aika joka menee siihen, että koko koulu menee pari kertaa vuodessa käymään kirkossa. Eikä muuten olisi sitä kirkkoakaan mihin ylipäätään mennä. Ja koska ei olisi kirkkoja, ei olisi myöskään kirkollisveroja.

Jos raamattua ei olisi, ei kenenkään tarvitsisi olla syömättä jotain ruokaa vain siksi, että satoja vuosia sitten se on ollut kiellettyä.

Jos raamattua ei olisi, olisi nainen samanvertainen miehen kanssa koska kukaan ei ajattelisi, että nainen olisi jotenkin syypää ihmiskunnan joutumioseen pois paratiisista. Nainen ei olisi miestä huononpi vaihtoehto töihin otettaessa tai kyseenalaisempi johtaja kuin mies. Tyttölapsi ei olisi yhtään sen vähemmän toivottu lapsi kuin poikalapsi eikä tyttöjen älyllisiä lahjoja kyseenalaistettaisi tai kieltäisi tyttöjä menemästä kouluun koska pojalla olisi jotenkin paremmat edellytykset oppia lukemaan kuin tytöllä.

Jos raamattua ei olisi, myös homot olisivat täysin yhdenvertaisia heteroiden kanssa. Ja jos eivät olisikaan ei kukaan voisi lytätä kenenkään oikeuksia yhdenvertaisiin oikeuksiin "lyömällä raamatulla päähän".

Jos raamattua ei olisi, ihmiset voisivat elää oikeen rauhallisesti elämänsä joutumatta miettimään joutuvatko kuoleman jälkeen taivaaseen vai helvettiin. Tosin suurin osa ei taida miettiä sitä nytkään, mutta kuolemanpelkoa ei tarvitsisi tuntea kun ketään ei enää peloteltaisi helvettiin joutumisella.

Jotenkin minusta tuntuu, että ilman raamattua maailma voisi olla taas parempi ja helpompi paikka elää.

Ajatuksia burqasta ja tasa-arvosta

Istuskelin autossa tänään matkalla hakemaan uutta kirjahyllyä minun olo-,makuu- ja työhuoneeseen tulin jostain syystä miettineeksi burqia ja naisia jotka niitä käyttävät.

Burqahan siis on tämä äärimmäisen siveä ja peittävä vaate, jota kaikkien naisten oli pakko käyttää ainakin Afganistanissa Taleban-hallinnon aikaan. Ja vaikka tämä hallintomuoto kokikin loppunsa jo vuonna 2001 käyttävät monet afganistanilaisnaiset burqaa edelleen.

Faktahan on se, että burqa on naiste vaate. Kuitenkin rupesin siinä auton penkillä istuessani miettimään, että mistä sen tietää vaikka kadulla vastaan kävelevän peittävän vaatteen alla olisikin mies. Eihän sitä tiedä jos kerran vaan silmät näkyy. Jos nekään. No Suomessa harvemmin aivan täydellistä burqaa kantavaa ihmistä tulee vastaan mutta enemmän ja vähemmän huivitettuja tapauksia kuitenkin. Ja kysehän on siitä, että naisten on peitettävä itsensä, etteivät miesten ajatukset ja teot vain livahda siveettömyyden puolelle ja osoittaa, että nainen on hyvinkin paljon miestä alempana tässä nokkimisjärjestyksessä.

No, tottakai näin feministinä ja naisena aloin mietiskelemään asiaa aina niin ihanan tasa-arvoasian valossa. Jotenkin kuitenkin sain tämän ajatuksen kulkemaan hyvinki eri polkua kuin yleensä. En alkanutkaan mielessäni haukkumaan tätä kulttuuria, joka hunnuttaa naisensa vaan mietin asiaa siltä kannalta, että naisten lisäksi myös miehet alkaisivat käyttää burqaa. Hämmästyin hieman kun takaraivoon ilmestyi ajatus siitä, että heteronormatiivisen ajatusmaailman muokkaamisessa sukupuolineutraalimmaksi saattaisi tällainenkin homma toimia.
Jos siis ajatellaan, että naisten lisäksi myös miehet alkaisivat käyttää näitä burqia, olisi lopputulos se ettei kukaan päällepäin juuri näkisi mikä kukakin sukupuoleltaan on. Täydellisen sukupuolineutraalia. Ketään ei voisi rankata miestään pois pelkästään sen vuoksi, että kyseessä on mies tai nainen. Tässä suhteessa kaikki olisivat samalla viivalla.
Seksuaalisuusmielessä ajateltuna, kun kukaan ei enää ensinäkemällä voisi määritellä ketään mihinkään sukupuoleen, voisi jokainen sitten kiinnostua kenestä vain sukupuoleen katsomatta koska väkisinkin pääpaino tulisi olemaan kiinnostuksen syntymisessä selkeästi ihmisen luonteessa. Tutustuminen olisi pakollista. Ja olen melko varma, että seksuaalirikokset tulisivat vähenemään. Enää ei voisi ainakaan kukaan perustella raiskausta sillä, että tekijää olisi pukeutumisella provosoitu.

No, todellisuus on tarua ihmeellisempää ja myös monitahoisempaa ja hankalammin itseän toteuttavaa, että ehkäpä tämä ajatus ei jaksaisi oikeassa maailmassa nousta oikeen siivilleen. Ja jos jossain tätä kokeiltaisiinkin niin ehkäpä siellä missä ne burqat kuuluu siihen kulttuuriin jo tässä vaiheessa. Luultavasti suomalaisille voisi olla shokki jos edes naiset joutuisivat burqaa käyttämään kun se ei meikälaiseen kulttuuriin kuulu. Ehkä sukupuolineutraalin maailman löuomisessa päästään eteenpäin vähemmänkin rajuilla keinoilla. Henkilökohtaisesti olen kyllä oikeen tyytyväinen ettei silmien edessä tarvitse pitää ristikkoa kun käy kaupassa.

No joo. Että tällaista ajatusta auton kyydissä istuessa.

Miten tässä hyvionvointivaltiossa on mahdollista opiskella?

Olin menossa nukkumaan mutta ajatuklset alkoi kiertää pahasti kehää tän aiheen ympärillä niin päätin sitten tulla tänne purkamaan.

Elikkä. Oma tilanne on nyt se että olen työtön. Työmarkkinatuella ja asumistuella pärjään juuri ja juuri kun ei haaveile hankkivansa mitään isompia tai säästävänsä. Tästä kaupungista ei ylläri ylläri tahdo löytyä oman alan töitä eikä ainakaan sellaisia jotka ei vaatis amk-tutkintoa tai pitkää työkokemusta joista siis kumpaakaan en omaa. Opintolainaa entisistä opinnoista on jonkin verran. Ja haluaisin kovasti hakea taas opiskelemaan joko amk:n tai yliopistoon. Mutta kysymys kuuluu miten tässä hyvinvointivaltiossa on mahdollista opiskella kun ei ole sattunut syntymään rahallisessa mielessä se kuuluista kultalusikka suussa?

Onhan Suomessa toki hyvä opintotukijärjestelmä ja kaikkea mutta kun se ei vaan riitä. Haluaisin ensin maksaa entisen opintolainan poissa ennen kuin alan opiskella uudelleen enkä mielellään ottais lainaa enää silloin. Jos saisin töitä nyt voi hyvin olla mahdollista että palkaa saisin vähemmän kuin työttömyystukea ja silloin ei voisi edes haaveilla että säästäisi rahaa opintolainan maksua varten. Jos tuuri kävisi ja palkkaa saisi niin että siitä jäisi vuokran, laskujen ja muun elämään tarvittavan jälkeen vielä vähän sääntöönkiin menee kuitenkin aikaa että sitä on tarpeeksi. Tottakai, en edes kuvittele että sitä rahaa saisi sormia napsauttamalla kasaan.

Okei, ajatellaan että olisin ollut töissä ja saanut opintolainan maksettua ja alkaisin uudelleen miettiä opiskelemaan hakemista. Kelalta saisin opintotuen ja asumislisän jotka yhdessä eivät riittäis edes tämän kämpän vuokran maksuun saatikka laskuihin ja ruokaan. Vaatteitakin olis välillä tietysti ihan tarpeellista ostaa ja entäs jos tarvitsee hankkia jotain vähänkään kalliinpaa? No can do. Kivahan se on opiskella itsensä vaikka tohtoriksi jos on sattunut syntymään se kultalusikka hampaissa ja on maksukykyiset vanhemmat eikä tarvitse miettiä millä rahalla ostaa ne nuudelinsa. Mutta kun kaikki ei oo. Eli käytännössä on pakotettu ottamaan opintolainaa joka tuollaisessa nelivuotisessakin tutkinnonsuorituksessa tekee helposti sen 10 000 ja ylikin ja vielä ne lainojen korot päälle. Sittenpä niitä maksellaankin vuosikaudet valmistumisen jälkeen.

Taitaa olla niin että kun en ole syntymärikas niin saan jäädä tähän keskiasteen tutkintoona vaikka - uskokaa tai älkää - älylliset varat riittäis korkeammallekkin. Ihan varmasti. Enkä oikeen jaksa innostua enää opiskelijaelämästä, jossa päiväksi varatut rahat hipoo euron pintaa ja sillä pitäis sitten elääkkin. Ei oo kivaa.

Ja koska oon tullu tämän keskiasteen tutkintoni hankkimaan alalta jolla ei ole töitä niin joudun varmaan siivoojaksi tai kassaneidiksi ja niillähän ne nyt hiukeat palkat on tunnetusti. Jos siis satun niitäkään töitä saamaan. Jos viitsisin voisin heittää tähän jonkun jutun siitä kuinka useissakin maissa nuoret rahoittaa opiskeluaan prostituutiolla mutta enpäs taida viitsiä.

Ai niin. Pitää vielä mainita että tästä hienosta Kelan maksamasta 500€ työmarkkinatuesta menee vielä noin 100€ veroihin, että kivaa on. Niin ja sekin pitänee vielä ihan muistamisen vuoksi mainita, että opiskelijalle ei sossukaan anna rahaa ellei ole sitä opintolainee otettuna PRKL.