Miten tässä hyvionvointivaltiossa on mahdollista opiskella?

Olin menossa nukkumaan mutta ajatuklset alkoi kiertää pahasti kehää tän aiheen ympärillä niin päätin sitten tulla tänne purkamaan.

Elikkä. Oma tilanne on nyt se että olen työtön. Työmarkkinatuella ja asumistuella pärjään juuri ja juuri kun ei haaveile hankkivansa mitään isompia tai säästävänsä. Tästä kaupungista ei ylläri ylläri tahdo löytyä oman alan töitä eikä ainakaan sellaisia jotka ei vaatis amk-tutkintoa tai pitkää työkokemusta joista siis kumpaakaan en omaa. Opintolainaa entisistä opinnoista on jonkin verran. Ja haluaisin kovasti hakea taas opiskelemaan joko amk:n tai yliopistoon. Mutta kysymys kuuluu miten tässä hyvinvointivaltiossa on mahdollista opiskella kun ei ole sattunut syntymään rahallisessa mielessä se kuuluista kultalusikka suussa?

Onhan Suomessa toki hyvä opintotukijärjestelmä ja kaikkea mutta kun se ei vaan riitä. Haluaisin ensin maksaa entisen opintolainan poissa ennen kuin alan opiskella uudelleen enkä mielellään ottais lainaa enää silloin. Jos saisin töitä nyt voi hyvin olla mahdollista että palkaa saisin vähemmän kuin työttömyystukea ja silloin ei voisi edes haaveilla että säästäisi rahaa opintolainan maksua varten. Jos tuuri kävisi ja palkkaa saisi niin että siitä jäisi vuokran, laskujen ja muun elämään tarvittavan jälkeen vielä vähän sääntöönkiin menee kuitenkin aikaa että sitä on tarpeeksi. Tottakai, en edes kuvittele että sitä rahaa saisi sormia napsauttamalla kasaan.

Okei, ajatellaan että olisin ollut töissä ja saanut opintolainan maksettua ja alkaisin uudelleen miettiä opiskelemaan hakemista. Kelalta saisin opintotuen ja asumislisän jotka yhdessä eivät riittäis edes tämän kämpän vuokran maksuun saatikka laskuihin ja ruokaan. Vaatteitakin olis välillä tietysti ihan tarpeellista ostaa ja entäs jos tarvitsee hankkia jotain vähänkään kalliinpaa? No can do. Kivahan se on opiskella itsensä vaikka tohtoriksi jos on sattunut syntymään se kultalusikka hampaissa ja on maksukykyiset vanhemmat eikä tarvitse miettiä millä rahalla ostaa ne nuudelinsa. Mutta kun kaikki ei oo. Eli käytännössä on pakotettu ottamaan opintolainaa joka tuollaisessa nelivuotisessakin tutkinnonsuorituksessa tekee helposti sen 10 000 ja ylikin ja vielä ne lainojen korot päälle. Sittenpä niitä maksellaankin vuosikaudet valmistumisen jälkeen.

Taitaa olla niin että kun en ole syntymärikas niin saan jäädä tähän keskiasteen tutkintoona vaikka - uskokaa tai älkää - älylliset varat riittäis korkeammallekkin. Ihan varmasti. Enkä oikeen jaksa innostua enää opiskelijaelämästä, jossa päiväksi varatut rahat hipoo euron pintaa ja sillä pitäis sitten elääkkin. Ei oo kivaa.

Ja koska oon tullu tämän keskiasteen tutkintoni hankkimaan alalta jolla ei ole töitä niin joudun varmaan siivoojaksi tai kassaneidiksi ja niillähän ne nyt hiukeat palkat on tunnetusti. Jos siis satun niitäkään töitä saamaan. Jos viitsisin voisin heittää tähän jonkun jutun siitä kuinka useissakin maissa nuoret rahoittaa opiskeluaan prostituutiolla mutta enpäs taida viitsiä.

Ai niin. Pitää vielä mainita että tästä hienosta Kelan maksamasta 500€ työmarkkinatuesta menee vielä noin 100€ veroihin, että kivaa on. Niin ja sekin pitänee vielä ihan muistamisen vuoksi mainita, että opiskelijalle ei sossukaan anna rahaa ellei ole sitä opintolainee otettuna PRKL.

Olettamukset ja ennakkoluulot feat. homofobia

Juttelin eilen äidin kanssa hetken aikaa "tästä minun hommasta". Kysyin oliko äiti kertonut asiasta mun toiselle isosiskolle joka kanssa en juuri ole tekemisissä. Kuulemma oli. Kysyin, että mitäs oli sisko sanonut ja ensin äiti yritti väistää ja sanoi että saisin kysyä sitä siskolta itseltään. Tähän minä vastasin että koska muutenkaan en juuri ole siskon kanssa tekemisissä niin en ole kyllä menossa asiasta tehen kysymäänkään. Tähän väliin käytiin pieni keskustelu siitä miksi minä ja 14 vuotta vanhempi siskoni ei olla tekemisissä keskenämme. Lopulta sitten äiti sitten sanoi siskon kommentin asiaan. "No kyllähän kun sitä uskon on jo menettänyt niin kyllähän siinä sitten menee kaikki muukin."

Anteeksi mitä? Niin tosiaan olen siitä lestadiolaisesta perheestä kotoisin ja tämä sisko on nyt vanhempien lisäksi perheestä ainoa joka tässä uskossa vielä on. Me muut sisarukset ollaan näitä "uskon menettäneitä." Väkiselläkin tuli itselle mieleen, että tuon sanoessaan sisko on ajatellut, että jos olisin pysynyt uskossa minusta ei olisi tullut homoa. Ja ilmeisesti mun elämä on pilalla ja paha ja mitä kaikkea ihan vaan sen vuoksi, että olen homo. Jos jatkais kärjistämistä vielä vähän enemmän niin vois melkeen sanoo et ilmeisesti olen nyt täydellisen tuhon oma mutta en taida viitsiä.

"Mitenkä laajassa tiedossa tämä sinun homma sitte on?" Äiti kysäisi sitten jossain kohtaa. Mikä hiton "sinun homma"? Ihan niinkuin tämä nyt olis kyseessä joku asia minkä mä olen tehnyt tahallani ja ihan vaan siitä syystä, että haluaaisin vain hetken vittuilla ihmisille ja lopettaisin sitten ku alkaa kyllästyttää. No kun eipä vaan ala. En mä muistaakseni oo toivonu olevani homo saatikka, että olisin yhtäkkiä päättänyt, että hei, minäpäs rupean homoksi kun haluttaa vähän vittuilla kaikille. mutta ku ei. Nyt meni kuulkaas väärin. Kyllähän se asia tiedossa on monellakin kun se kerran on facebookkiin näkyville laitettu. Enkä muuten oo ottamaas sitä pois sieltä sen takia.

Kun äiti oli sanottavansa sanonut niin sanoinpa sitten itsekkin muutaman lauseen sitä mitä mieltä olen näistä asioista. Sanoin, että olisinhan mä voinut koittaa esittää ja pysytellä uskovien leirissä sanoisinko, että itsestäni huolimatta, mutta siinä kohtaa tilanne olis se, että olisin luultavasti todella masentunut ja ahdistunut ja mahdoillisesti sen vuoksi jossain osastolla. Nimittäin jos ihminen alkaa peittämään ja kieltämään muilta ja itseltäänkin jotain asiaa itsessään niin useinkaan (koskaan) siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Päinvastoin.

Uskallan väittää, että oon kuitenkin suhteellisen mukava ja fiksu ihminen. Jos nyt joku on yhtäkkiä sitä mieltä että homous ja ihmisen mukavuus & fiksuus on toisensa poissulkevia asioita niin eipä se multa oo pois. Oma on silloin tämän ihmisen menetys koska en mä mielestäni pakosti tarvitse lähelleni sellaisia ihmisiä, joiden mielestä homossa ei ole mitään muita ominaisuuksia tai henkistä sisältöä kuin se HOMOUS. Edelleenkin oon kiinnostunut ja pystyn keskustelemaan ja ajattelemaan muitakin asioita kuin vain homoutta ja homo juttuja.

No niin. Tulipahan taas paasattua. Alkoi vaan taas siin raivottaa tämmöinen. Enhän mä nyt sano että kaikkien pitäs hyväksyy ja tykätä tästä. Oikeus on heilläkin mielipiteisiinsä mutta vähän vois ehkä miettiä asioita ja astua sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottaa selvää onko nämä omat mielipiteet varmasti aiheelliset. Ehkä en tee aina itekkään näin, mutta pyrin siihen.

Lasta saa raiskata ja sen saa anteeksi

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Lestadiolaisliikkeen+johto+ohitti+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6tapaukset+vuosia/1135265460978

Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.

TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.

Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?

Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.

Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.

Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.

Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.

Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.

"Sekin on homo"

Istuskelin ihan kaikessa rauhassa aamupäivällä tässä koneella kun isä tuli huoneeseen ja tuumasi että tiedätkö mitä, tämä vihreiden presidenttiehdokas, tämä Pekka Haavisto on homo? Siis ministerismies ja kaikkea ja tosiaankin presidenttiehdokas. Mutta niinhän tämä nykyinenkin oli nuoruudessaan lesbo. Sanoin, että itse en näe tässä yhtään minkäänlaista ongelmaa, että presidentti on ollut lesbo ja mahdollinen tuleva pressa homo. Jätin kuitenkin jatkamatta, että sehän just olis hyvä asia. Siitähän se riemu olis revenny.

Muutama kuukausi sitten käytiin samasta aiheesta täällä kotona pieni keskustelu jossa vanhemmat tyrmäsivät ajatukset homojen avioliitto-oikeudesta ja lasten hankkimisesta. Nehän menee ihan pilalle jos ne antaa homojen kasvatettavaksi tai jos joku lesboäiti synnyttää lapsen. Varmasti niitä koulussa kiusataan ja vähintäänkin ne kasvaa ihan kieroon kun ne eivät isän tai äidin (vanhempien sukupuolesta riippuen) näe omassa perheessään. Kun kysyin, että olisiko parempi jos esimerkiksi täysin huolehtimiskyvytön narkkariäiti saa narkkari-isän kanssa lapsen ja pistää sen elämän aineiden käytöllä pilalle, kuin että mahdollisesti kohtuullisesti toimeentuleva, vakaata elämää viettävä ja huolehtimis- ja mikä tärkeintä- rakastamiskykyinen homopariskunta kasvattaa lapsen turvallisessa ympäristössä, en saanut tähän vanhemmiltani vastausta. Keskustelun jälkeen äiti antoi tuomion :"Ei ajattelis Tiinakaan noin jos sillä ei olis sellasia (homo) kavereita." Eli tietenkään en ollut homoavioliittoja- ja lastenhankintaa koskeviin mielipiteisiini tulla itse. Ja lisäksi, myös minua on kiusattu koulussa, paljon eikä vanhempani tosiaankaan ole homoja, että ihan vaan yhteenvetona voisi tuumata taas kerran, että jos joku haluaa lasta kiusata jostain niin on niitä muitakin syitä kuin vanhempien seksuaalinen suuntautumus. Sen piikkiin ei todellakaan voi kiusaamista laittaa.

Tuossa samassa keskustelussa päädyttiin myös kissanhännänvetoon siitä, että kun kerran niitä homoja on ollut aina niin miksi niiden nyt pitää oikeen urakalla elämöidä ja tuoda itseään julki. Selkokielellä tämä tuntuu tarkoittavan sitä, että jos olet homo niin se on okei siihen asti kunnes sanot sen ääneen. Sen jälkeen se on auttamatta itsensä ja suuntautumuksensa tarpeettoman näkyvää esilletuontia. Vaikka sen sanoisi vain kerran.

Kaiken tämän jälkeen tulin taas pohtineeksi mitähän vanhemmat tuumaavat siinä tilanteessa kun oma suuntautumukseni heille selviää. Enkä edes odota mitään hyvää siltä hetkeltä. Luultavasti voin korkeintaankin toivoa että välit perheeseen pysyvät edes jonkinlaisina. Onneksi sisko ja veli tietävät ja ovat hyväksyneet asian. Heille iso kiitos siitä.

Niin mikä oikeus?

Tänään luin päivällä taas yhden uutisen joka kertoi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mies oli käyttänyt kolmen vuoden ajan 13-16 vuotiasta tyttöä seksuaalisesti hyväkseen. Tästä kaikesta mies oli tuomittu maksamaan 5000 euroa vahingonkorvausta tytölle. Lisäksi hänet oli tuomittu kahden vuoden EHDOLLISEEN vankeusrangaistukseen. Alunperin tuomiota oli esitetty kaksivuotisena ehdottomana vankeutena ja vahingonkorvauksina, mutta neljästä valamiehestä kaksi oli äänestänyt lievemmän tuomion puolesta. Äänien mennessä tasan langetetaan tuomioista lievempi.

En todellakaan ymmärrä missä kohtaa tässä oikeus toteutuu. Tuomio on EHDONALAISTA ja korvausten summakin naurettavan pieni. En uskalla edes alkaa miettimään kuinka paljon sekä henkistä että fyysistä kipua tämä tyttö on saanut noiden kolmen vuoden aikana kokea. Tämän ns. vankeustuomion pituus ei ole edes yhtä pitkä kuin tytön kärsimä aika. En toki yritä sanoa että hyväksikäyttöä olisi tapahtunut joka päivä mutta eikö yksikin kerta ole liikaa? Kolmen vuoden lisäksi todennäköisesti tytön koko elämä on enemmän tai nähemmän pilalla ja traumat todennäköisesti kestävät kuolemaan asti. Ja kun ottaa vielä huomioon sen että viranomaisten lausunnon mukaan hyväksikäyttötilanteissa todella harvoin hyväksikäyttäjä on joku muu kuin lapsen läheinen. Eiköhän siinä mene luottamus ihmisiin aika hyvin pirstaleiksi kun joku läheinen ihminen tekee noin pahasti väärin ja satuttaa.

Tuomion lieventymiseen vaikutti jutun mukaan kaksi seikkaa. Se, että tekijä oli ensikertalainen sekä se, että tekijä oli itse edesauttanut tapauksen selviämistä. SIIS HALOO!!! Mikä ensikertalainen on enää tyyppi joka on harrastanut sairasta toimintaansa kolmen vuoden ajan? Ja millä tavalla se että on itse auttanut poliisia asian selvittämisessä enää sitä tyttöä auttaa? No ei kyllä millään tavalla. Voiko tästä nyt vetää sen johtopäätöksen, että voi ihan vapaasti raiskata lapsen ja ilmoittaa poliisille; että joo raiskasin tuossa lapsen ja joo oli muuten eka kerta niin sitten ei tarvi juuri muuta kuin käydä oikeussalissa istumassa ja sanoo moro? Maksella sitten vähän euroja ja asia unohdetaan eikä nimeäkään edes julkaista missään mediassa kun tekijäähän tietysti täytyy suojella.

Eikö vaihteeksi voisi näitä tällaisia tuomioita langetettaessa miettiä sitä uhria ja mitä se on saanut kokea ja miten tapahtunut vaikuttaa myöhempään elämään ja lasten tapauksessa henkiseen kasvuun ja kehitykseen? Toivottavasti tämän tytön vanhemmat tajuavat valittaa tuomiosta. Itse ainakin tekisin niin jos minulla olisi lapsi ja häntä olisi käytetty hyväksi.

Ilmeisesti enää ei mietitä sitä onko jutussa jotakin raskauttavia asianhaaroja vaan otetaan vain kaikki mikä suinkin voi tuomiota lieventää. Vai onko niin koskaan edes mietitty? Sama homma hyväksikäytön kuin raiskauksienkin kanssa. Raiskaustuomiotkin lievenevät vaan kokoajan ja pian varmaan pääsee olankohautuksella koko hommasta. JOku aika sitten sattui silmiin otsikko jonka mukaan raiskaustuomio oli lievennyt koska "hakkaaminen kuuluu raiskaukseen". Järjetöntä sanon minä.

Miksi en enää halua miehiä?

Tein joskus syksyllä itselleni tilin Formspringiin ja ihan hetken päästä sinne oli jo ilmestynyt ensimmäinen kysymys jostain bittiavaruudesta. Kysymys oli: "Miksi aloit yhtäkkiä lepakoksi?" vastasin tähän että enpä alkanut niinkään yllättäen ja että asiasta on kyllä ollu merkkejä jo ihan vuosia olemassa mutta päällimmäinen syy  on se että miehet vaan ei yksinkertaisesti enää kiinnosta. No, kohtapa tuliki jo toinen kysymys otaksuttavasti samasta lähteestä. "No miksi ei enää miehet kiinnosta?" Tähän vastasin jotain perusjuttuja, mutta rupesin sitten jossain välissä miettimään asiaa vähän syvällisemminkin. Tänään sitten päätin että kirjoitampa tästä aiheesta ihan blogipostauksen, että ne jotka ei vielä tiedä ja keitä kuitenki kiinnostaa asia voi sitten käydä sen täältä lukemassa.

Jos alotetaan perusasioista eli näistä ruumiillisista epäkohdista:
PENIS niillä on ja penis on yököttävä ja pallit vielä siinä lisänä. Yleensä ne on karvaiset mikä tekee niistä todella yököttäviä. Eikä se paljon auta jos ne karvat ajelee pois koska edelleenki yököttää eikä se munan ulkonäkö siitä ainakaan yhtään huokuttelevammaksi muutu. Yleesä tässä kohtaa mies myös valittaa sitä kuinka älyttömästi sheivauksen takia kutisee. Ja pituuksista en ala ees puhumaan ku onhan se nyt selvää et sopivan kokoisia peniksiä ei edes ole. On vaan niitä jotka on miesten mielestä liian pieniä ja niitä jotka on sitte täydellisiä 40cm pitkiä ja 10cm paksuja jormia jotka nyt ei sinne naisen sisälle mahdu millään. No mut eipähän oo enää liian pieni siinä vaiheessa. Ja ei, en laita peniksen kuvaa tähän. Kaikki tietää mikä se on.
PARTA on myös yksi sellainen asia mikä miehillä usein on mut luojan kiitos ei naisilla. Parta raapii ja yleensä näyttää epäsiistiltä eikä se mies  yleensä jaksa/ehdi ajella sitä rairuohoaan naamastaan niin usein ettei se jo jossain vaiheessa kerkeäis naista, tässä tapauksessa minua ärsyttämään.
 Ja sitten on ne kaikki loput KARVAT mitä miehillä kropassaan on. Onhan niitä toki naisillakin mutta ne joko on aika huomaamattoman vaaleita joillain onnellisilla yksilöillä tai sitten naiset vaan jaksaa pitää ne poissa.
 Ja mieheiltä puuttuu ainaki se yks asia mikä tekee naisen kropasta vaan niin paljon houkuttelevamman eli TISSIT. Ja jos miehellä nyt sattuu olemaan tissit niin hyi olkoon kun ne on ne avuttomat miestissit jotka ei koskaan seksikkäät vaan aiheuttaa vaan inhoa ja halua olla katsomatta.
Ja niin, tuntuu olevan totta väite, että miehillä on paljon vähemmän verta kuin naisilla kun se veri ei riitä molempiin päihin yhtä aikaa. Jos muna on kovana niin aivotoimintaa ei ole juuri havaittavissa.


Sitten ne vielä ehkä enemmän ärsyttävät miesten piirteet. Eli ne henkiset ominaisuudet.
Miehet aliarvioi naisia säännöllisesti. Joko tahallaan tai vahingossa. Tämä asia käveli taas vastaan tänään kun mies yritti väittää tiskanneensa lautasen joka oli kuitenkin kaapissa rasvaisena ja vielä tiskivaahtoisena. Oli kuulemma yrittänyt, mutta haiskahti niin selvä selitys sieltä että tuli taas kerran mieleen että pitääkö miehet oikeasti naisia niin tyhminä että ne ei joko tajua tai sitte ne vaan sokeasti uskoo jos mies nyt vähän koittaa selittää. Ja tämä ei ollut ainoa kokomukseni tätä lajia. Oon kuitenkin yhen kaksilahkeisen kanssa avoliitossa asti ollut. Kuulin ja näin tätä tällaista usein.
Sitten, toinen synti. Säälin kerjääminen. Tulee vähän kriittisempää palautetta naisen suusta jostain asiasta niin ollaan koiran pentu ilmettä yritellen vingahtelemassa että vahinko se oli mitä nyt sitten ikinä onkaan tapahtunut. Sitten odotetaan, että nainen pyytää anteeksi kovia sanojaan ja silittää päätä ja jos ei tulee armahdusta niin painetaan nokka kohti lattiaa ja mökötetään. Tätä esiintyy myös naisilla mutta mihillä tämä on vielä raivostuttavampaa. Pahimmassa tapauksessa ruvetaan vielä pihtaamaan seksiä jos ei muuta kostokeinoa keksitä.
Sitten on synti joka hyvin usein liittyy siihen, että mihillä ei tosiaan riitä sitä verta kuin yhteen päähän kerrallaan. Eli kyvyttömyys ymmärtää tietynlaisia sanoja. Yleensä tässä kohtaa on kyseessä kieltosanat. Tämän asian voi myös liittää yhteen sen kanssa että miehen kieltosanat naisen on pakko ymmärtää. Ne ovat ehdottomia. Esimerkkitapaus: viimeisimmässä miessuhteessani tapahtui tosi monesti niin että jos minä halusin seksiä ja mies ei halunnut niin silloin ei todellakaan harrastettu seksiä. Jos taas minä en halunnut seksiä mutta mies halusi niin se on ihan sama miten monta kertaa sanoin että ei. Silloin ihan varmasti pantiin koska mies halusi. Molemmanlaisia tapauksia sattui kohtuullisen usein koska ilmeisesti meitä panetti aina eri aikaan. Mutta onko se niin vaikea tajuta että jos nainen itkee ja on itkenyt jo puolisen tuntia ja mies alkaa ehdottelemaan seksiä johon nainen sanoo ei niin se ihan oikeasti tarkoittaa että EI? No eipä tajunnut se mies. Eikä monia muitakaan juttuja.
Sitten on vielä yksi. Tästä on ihan pakko saada kirjoittaa esimerkkikeskustelu. Aika karrikoitu kylläkin.
MIES: "joku kökkö iskurepliikki"
NAINEN: "Ei kiinnosta, oon lesbo."
MIES: "Miten voit tietää et ei kiinnosta jos et oo ikinä ollu miehen kanssa?"
NAINEN: "Oon kyllä ollu miehen kanssa eikä edelleenkään kiinnosta. Tiiän varsin hyvin mitä se on"
Tässä kohtaa mieheltä tulee jompi kumpi kahdesta mahdollisesta repliikistä.
MIES: "No ethän sä sitte oo lesbo jos oot kerta ollu miehen kans." TAI "No mut mun kanssa et oo ollu."
Ja tässäkohtaa on ihan sama kumpi sieltä tulee niin joka tapauksessa mua ainaki vituttaa jos sen verran et paras ois jos jätkä vaan ottais jä häipyis kauniisti taka vasemmalle.
Tämä on taas kytköksissä täydelliseen kyvyttömyyteen ymmärtää sanaa EI.


Nyt kun on sitte käyty läpi nämä asiat jotka miehissä ei viehätä tai suorastaan ärsyttää niin muistuttelen taas että nämähän oli mun omia henkilökohtaisia käsityksiä ja mielipiteistä asiasta enkä siis yleistä näitä kenenkään muun, edes kenenkään muun lesbon mielipiteiksi. Toki yhtyä saa jos siihen tuntee tarvetta. En yritä sitäkään väittää että nämä koskis poikkeuksetta kaikkia miehiä maailmassa. Homoja ei nyt ainakaan :D vaan siis niitä miehiä kenestä mulla on kokemusta.

Ja tämän vuoksi siis en halua enää miehiä.