Mitä tekisin jos voittaisin lotossa?

Kävin juuri heittämässä sisään elämäni ensimmäiset lottorivit. Tässä äkkirikastumista odotellessa tuli sitten leikittyä sillä samalla ajatuksella jolla varmasti jokainen joskus lotonnut ihminen on joskus leikitellyt. Eli, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. Tämän viikonlopun 10 ja puolen mijoonan euron voitollahan tekisi kyllä todella paljon yhtä ja toista.
Itse ajattelin tehdä ainakin nämä asiat:
Auttaisin läheisiäni rahallisesti
Ostaisin asunnon
Tekisin pitkän lomamatkan
Lopettaisin työttömyyskorvauksien ja asumistuen nostamisen
Maksaisin opintovelan
Hankkisin ajokortin ja auton
Lahjoittaisin rahaa tärkeiksi näkemilleni kohteille, kuten mielenterveystyö
Ja tietysti myös sijoittaisin sitä vaikka sitten tulevia sukupolvia ajatellen.

Myös joitain merkityksettömämpiä juttuja tekisin, kuten, että baarissa huutaisin suureen ääneen "Kierros kaikille". Ja tietysti sen verran harraistaisin turhamaisuutta, että uusisin koko vaatekaapin sisällön, palkkaisin personal trainerin ja kaikenlaista muuta pientä kivaa.

kaiken tämän jälkeen voisin vetäytyä elämään kivaa, rahahuolista vapaata elämää ostamaani asuntoon. Mutta koska en myöskään haluaisi tuudittaa koko elämääni pelkän rahan varaan.hankkisin todennäköisesti myös lisää koulutusta ja saattaisinpa mennä sen jälkeen myös töihin. Luultavasti menisin.

Tämä on vain haaveilua ja mitä todennäköisemmin olen viikonlopun jälkeen yhtään sen rikkaanpi kuin nytkään. Todennäköisesti köyhempi vain. Mutta haaveethan ei mitään maksa ja ainakin mulla on jaloja tarkoitusperiä mielessäni. Ja olen hieman taipuvainen pitämään hyvänä enteenä sitä, että lottoa viemään lähtiessäni tulin jättäneeksi avaimeni ja puhelimeni sissän asuntooni ja jouduin ensin häiritsemään naapuria lainatakseni puhelinta soittaakseni isännöintipalveluun. Oven sain auki mutta tästä rapsahti 15€:n maksu. Onneksi ei sentään sen isompaa. Jospa edes tuon rahan saisi tuolta veikkaukselta. Rahaahan se on vähäkin raha :D

Onko koolla väliä

Ai että, pääsen taas jännän äärelle ja hetkeksi avautumaan tästä niin ihasta asiasta. Tulin nimittäin pitkän päivän jälkeen kotiin ja avasin koneen. Pääsin pistäytyä irc-galleriassa. Joo kyllä minulla on siellä(kin) tunnukset jotka on olleet siellä varmaan siitä asti kun olin 15. No sinne oli tullut pyyntö kaveriksi joltain jätkältä. Tyyppi oli pakalla ja alkoi juttelemaan. Kyseli ensin ihan normisti fiiliksiä ja mainitsin että on ollut vähän pitkä päivä. Hän halusi minua piristää rankan päivän jälkeen ja kun ei ollut parempaakaan tekemistä niin sanoin että no saahan tuota yrittää.

Tässä vaiheessa tuli häneltä sitten tämä kysymys: "onko koolla väliä?" Hän haluasi tietää valitsisinko kahdesta miehestä mahtavan ulkonäön ja keskiverto elimellä varustetun vai ulkonäöltä keskiverto tyypin jolla on mahtava mela. Sanoin että jos olisi pakko valita jompi kumpi niin kyllä ottaisin sen ensimmäisen eli hieman vaatimattomammin etuvarustellun. Lisäsin että kylläkään pelkän ulkonäön ja kullin koon perusteella en valitsis yhtään ketään vaan vähän muutakin siihen tarvitaan.

Kävi mielessä keskustelun jatkuessa että kärsiiköhän kyseinen tyyppi jonkinlaisista lievistä itsetunto-ongelmista. Tässä matkan varrella kun olen tullut siihen tulokseen että koon merkitystä naisilta kyselevät yleensä miehistä ne joilla on joko liian pieni tai liian iso vehje. Epävarmuus on suuri. Keskivertokaverit ei juuri kysele. Voi se olla toisinkin mutta tällainen tuntuma mulla on asiasta.

Tässä sivussa tyyppi kerkesi udella minulta omistanko ja käytänkö korkokenkiä ja sanoi että itse tykkää niistä ja että kannattais laittaa esille enemmänkin sellasia kuvia joissa on korkokengät kun pojat niistä tykkää. Kerroin sitten että no minulle se poikien tykkääminen on ihan se ja sama kun en itse ole kiinnostunut niistä. "jaa, että oot vaihtanut tyttöihin?" Vastasin että joo näin on. "No mä taidan kirjoitella sitten väärälle naiselle", oli tyypin viimeinen kommentti jonka jälkeen keskustelu ruutuun ilmestyi teksti: Tämä käyttäjä on poistunut paikalta. Naureskelin itsekseni että no jopas oli läpinäkyvä tapaus. Korkokengät kiinnosti ja pillukin selvästi. Heti kun selvisi että kumpiakaan ei saa niin moikkaamatta pois paikalta. Ja itseasiassa siitä sikisi ajatus kirjoittaa tapauksesta tämä blogipostaus. Onneksi maailmassa on ihmisiä joista saa revityksi huumoria :D

Mekko

Kävin perjantaina kangaskaupassa hakemassa tylliä että saisin viimeinkin tehtyä alushameen itselleni. Omistan pari kellohametta ja niitä on kiva pitää kunnon puffin kanssa sillon harvoin ku käytän. Plus haluan valmistujaisiin kellohelmaisen mekon ja sinne alle tietysti tarvii myös sen puffin :) Oli vanha hame ja ompelin siihen päälle paljon tylliä. Kuvaa ei siitä oo koskan sen hameen kuosi on niin jäätävä.

No sitten tuli tyllihamonen valmiiksi ja iski tekemisen puute. Olisin halunnu alkaa tekemään sitä mekkoakin jo mutta en ollu ostanu siihen kankaita. Menin kaivelemaan vähän äidin kätköjä ja löysin vaalean violetit verhot. Tuli mieleen että voisinhan testata mekkoideaa käytännössä ja tehdä "harjoitusmekon" että sitten se varsinainen onnistuis varmemmin. Tutkailin niitä vähän ja kysäisin että saiskos ne tuhota ja kuulemma sai. Kaavoja ei ollu mut jonkinlainen suunnitelma oli että millaselta mekko vois näyttää. Mittailin kaikki mahdolliset tarvittavat mitat ja eikun tekemään. Sunnuntai iltana tein siis kaavat, leikkasin kankaat, tein yläosan ompelua vaille valmiiksi ja laitoin helman osat neuloilla yhteen. Sitten menin tyytyväisenä nukkuun joskus 02:30.

Aamulla heräsin ihan mielissäni et jes saan ommella. Sitten meniki muutama tunti ompelukoneen ääressä touhutessa.Sitten meinasikin tulla vähän kiire bussille mutta ehdinpäs :) Sanottakoon vielä että mekosta tuli hyvä verrattuna siihen että sen piti olla harjoituskappale. Myös siitä tuoli hyvä verrattuna siihen että sen tein minä. Yleensä kun nuo mun vaateprojektit on enemmänki tuunausta kuin uuden tekemistä. Ja jos alusta täytyy aloittaa jonkun vaatteen kasaaminen niin yleensä siitä ei tule mitään tai jää sitten kesken. Eli nyt olen kyllä positiivisesti yllättynyt
itseeni :) Ja  sitten kuvaa.