Kaikkea sitä pitää taas sattua. Oon tänään viettäny oikeen kauniisti krapulapäivää ja ootellu Saaraa pääsykoereissultaan. NO sitten se tuli ja patisti mut kauppaan ja viemään roskia. Mentiin ja heitettiin roskat roskallatikkoon ja niin oli tehnyt vissiin joku muukin ku löydettiin sieltä muuttolaatikollinen leffoja. Vieläki oon ihan ihmeissäni kuka tekee tuollasta että heittää menemään noin valtavan määrän (57kpl) leffoja.
Otettiin tietysti leffat mukaan ja tuotiin kämpille. Käytiin sitten kaupasta ja tultiin haaskalle parveilemaan ja jakamaan saalista. 29 leffaa pääsi minun hellään huomaan. Ihan hyviäkin elokuvia oli siellä mut oli myös sellasia jotka ei sanoneet mulle mitään. Osan vien varmaan johonki antikvariaattiin mut parhaat tietysti pidän itelläni.
Listaanpa nyt ne leffat tähän mitkä itselleni sain:
Game Over, Wicker man, I Mr. Bean, Taalat taskuun, Dick & Jane, 300, V2 jäätynyt enkeli, Riding the bullet, Zodiac, Duutsonit elokuva, Rööperi, Saraha, Final Destination 3, Rose Red, Suspect zero, From dusk till dawn, Rat race, The Tesseract, Luunmurskaajat, Starkweather serial killer, Raid in Full, Veteen piirretty viiva, Lord of war, Switcblade romance high tension, Animal factory, Levity, Initial D, Friday night lights, A History of violence.
Melkoinen joukko leffoja siis. Riittääpähän kattelemista.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
(melkein) alasti rappukäytävässä
Ei huhhuh että piti tääki päivä nähä. Ei tömmästä oikeesti voi tapahtua :D Ei helvetti oikeesti. Olin siis suihkussa ja meidän suihkuhan sijaitsee talon kellarissa. Olin jättäny kämpän oven auki niinku aina sillon ku lähen suihkuun ja sitten ku palasin sieltä pelkässä pyyhkeessä ja tohveleissa niin kappas kummaa. Ovihan oli ja pysyi lukossa eikä puhettakaan että sisällä olis ketään ollu. Ja vaikka tietysti aina kuljetan puhelinta ja avaimia mukanani suihkussa niin nyt nekin oli tietysti jääny sisälle (kuulkaa tässä kohtaa sarkasmin iloinen ja kirkas ääni). KÄmmikseni H oli kämpästä häipynyt mun suihkuttelun aikana ja laittanut oven lukkoon. Siellä minä sitten hyppelin iloisesti melkein alasti rappukäytävässä.
No mitenkäs sitten tästä selvittiin? Elikkä sielä samaisessa kellarissa sijaitsee myös sellainen kunnan yleinen kutomatila missä on kangaspuita ja mummot käy kutomassa mattoja siellä. Kuulin että siellä oli joku kun oli radio auki jakuului pauketta. Rohkeana tyttönä koputon oveen ja onnistuin säikyttämään sen mummon kun hän ajatteli että sieltä tulee joku tuttu. Eikä se tuttu varmaankaan tuu sinne pyyhkeisillään. Kauniisti sitte kysäisin että olisikos rouvalla meidän asuntolanhoitajan Toinin numeroa kun minä oon jääny oven taa. No mummolla kuulemma oli numero mutta puhelin oli jäänyt kotosalle. No mummo oli kiltti ja lähti pyörällä soittamaan sieltä kotoa. MInä istuskelin siellä kutomahuoneessa odottelemassa ja kuuntelin radiosta jotain humppakanavaa mikä siihen oli jääny päälle. En uskaltanu vaihtaa kanavaa.
No sitten alko portaista kuulumaan kolinaa ja sitten ovi avautui ja sieltähän tuli sitten koko asuntolanhoitajien kolmehenkinen komppania mukaan lukien ainoa miespuolinen ko. klaanin edustaja Jani. Kyllä siinä pienoinen nolouden poikanen meinasi hiipiä mieleen mutta kuitattiin homma huumorilla ja he avasivat minulle oven ja pääsin rauhassa laittamaan vaatteita päälle. Ei oo tuo viuhahtelu oikeen mun juttu. Ei edes pyyhe päällä.
No mitenkäs sitten tästä selvittiin? Elikkä sielä samaisessa kellarissa sijaitsee myös sellainen kunnan yleinen kutomatila missä on kangaspuita ja mummot käy kutomassa mattoja siellä. Kuulin että siellä oli joku kun oli radio auki jakuului pauketta. Rohkeana tyttönä koputon oveen ja onnistuin säikyttämään sen mummon kun hän ajatteli että sieltä tulee joku tuttu. Eikä se tuttu varmaankaan tuu sinne pyyhkeisillään. Kauniisti sitte kysäisin että olisikos rouvalla meidän asuntolanhoitajan Toinin numeroa kun minä oon jääny oven taa. No mummolla kuulemma oli numero mutta puhelin oli jäänyt kotosalle. No mummo oli kiltti ja lähti pyörällä soittamaan sieltä kotoa. MInä istuskelin siellä kutomahuoneessa odottelemassa ja kuuntelin radiosta jotain humppakanavaa mikä siihen oli jääny päälle. En uskaltanu vaihtaa kanavaa.
No sitten alko portaista kuulumaan kolinaa ja sitten ovi avautui ja sieltähän tuli sitten koko asuntolanhoitajien kolmehenkinen komppania mukaan lukien ainoa miespuolinen ko. klaanin edustaja Jani. Kyllä siinä pienoinen nolouden poikanen meinasi hiipiä mieleen mutta kuitattiin homma huumorilla ja he avasivat minulle oven ja pääsin rauhassa laittamaan vaatteita päälle. Ei oo tuo viuhahtelu oikeen mun juttu. Ei edes pyyhe päällä.
perjantai 13. toukokuuta 2011
Never let me go
Mitenhän tässä nyt kertois elokuvasta niin ettei kertois liikaa? No vaikka sen verran, että elokuva alkaa päähenkilöiden lapsuudesta. he asuvat eräänlaisessa koulukodissa ja heidät on peloteltu kamalilla tarinoilla pysymään aitojen sisäpuolella. Siellä he kasvavat ja elävät kunnes nuori opettaja neiti Lucy tulee ja kertoo mikä on koulukodin todellinen tarkoitus ja tausta. Ja mikä tärkeintä: millainen lasten elämä tulee olemaan ja mitä varten he ovat olemassa. Enempää en kerro. Jos joku nimittäin aikoo tämän tekstin perusteella katsoa tuon leffan niin olisipa tylsää jos olisin kertonut kaiken ja koko pätkä olis jo valmiiksi tiedossa.
Ihan täydestä sydämestä voin kyllä suositella tuota leffaa mutta aukoo kyllä kyynelkanavat oikeen hyvästi. Jopa multa, mikä on melko harvinaista.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Lasta saa raiskata ja sen saa anteeksi
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Lestadiolaisliikkeen+johto+ohitti+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6tapaukset+vuosia/1135265460978
Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.
TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.
Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?
Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.
Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.
Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.
Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.
Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.
Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.
TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.
Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?
Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.
Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.
Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.
Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.
Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Samurai ei imuroi, mutta homo kyllä
Aah ihana YLE. Olivat tehneet ohjelman homoksi kasvamisesta Suomessa. Nimeksi ohjelmalle oli laitettu "Kyllä homotkin siivoavat". Ohjelmassa nuoret kertoi omilla kasvoillaan ja nimillään asiasta ja kokemuksistaan homoksi kasvamisesta. Mukana oli myös parin nuoren pojan äidit, joista toinen oli itsekkin homoseksuaali. Arvostan tällaista rohkeutta, mutta kyllä nuorten kertomat asiat herättivät monenlaisia ajatuksia ja tunteita.
Dokumentista kävi ilmi monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi se miten peruskouluissa homoista puhutaan seksivalistuksessa. Ilmeisesti sävy ainakin yhden homopojan kertomuksen mukaan oli ollut humoristinen ja vitsiksi pistävä eikä asiaa siis ollut otettu ollenkaan tosissaan. Myös kaikki näistä nuorista olivat kokeneet kouluskiusaamista ja syrjintää. Tämän he kokivat johtuvan siitä että erilaisuus pelottaa. Ja ei kai se ihme jos koulussakin annetaan se käsitys että homot ovat joko täysi vitsi tai sitten kamalan paha asia. Yksi dokkarin tytöistä oli kohdannut jopa aivan suoranaisia tappouhkausia suuntautumisensa vuoksi. "Sinähän lesbo kuolet". Yksinäisyys ja erilaisuuden ja oman viallisuuden tunne ja kiusaaminen oli syönyt ja kolhinut yhden jos toisenkin nuoren mielenterveyttä.
Myös nuorilla oli ollut paineita vanhemmille kertomisessa. Suhtautumisia oli puolin ja toisin. Toisten vanhemmat olivat olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta myös oli niitä, että välit vanhempiin olivat huonontuneet. Oli sanottu, että samasta sukupuolesta kiinnostuminen on vain joku ohimenevä vaihe, mutta valitettavasti myös jyrkempiä kantoja oli ollut."Ei minun tytär voi olla lesbo eikä ole ok tuoda tyttöystävää kotiin."
Lapsensa homouden hyväksynyt äiti kertoi ajatuksistaan. Alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää ja sen jälkeen oli tuleet mietteet siitä kuinka tästäå nyt pitää mennä eteenpäin. Täytyykö kertoa kaikille vai olla hiljaa vain? Myös oman nuoruuden aikainen yleinen suhtautuminen oli vaikuttanut. Hänen nuoruudessaan 80-luvulla homot olivat tulleet esille HIV:n yhteydessä ja homoja oli pidetty seksuaalisesti estiottomina ja holtittomina henkilöinä.
Yksi pojista oli kokenut hyvin ahdistavaksi sen että kotipaikkakunta ja oma sukukin kuhisi lestadiolaisia. Hän kertoi ettei halua enää koskaan palata asumaan kotipaikkakunnalleen ja ihmetteli kuika hänen lesbosuhteessa elävä äitinsä pystyi asumaan paikassa, joka oli niin suvaitsematon ja täynne seläntakana puhujia. Äiti ei kokenut sitä mitenkään ahdistavaksi. Äiti myös kertoi omista mietteistään kun poika oli kertonut olevansa homo. Hän sanoi, että ei nähnyt lapsen homoutta ongelmana koska itse tiesi mitä se on. Kuitenkin hänen mielestään valtavirrassa eläminen olisi ollut helpompaa.
Nuoret myös nostivat esille asian joka on ilmeisestikkin kovin vaiettu Suomessa eli viharikokset. Petroskoista kotoisin oleva tyttö kertoi että jos hän olisi jäänyt kotikaupunkiinsa hänet olisi varmaan tapettu eikä hän olisi ainakaan voinut toteuttaa itseään siellä.
Pystyin oikein hyvin samaistumaan nuorten kokemuksiin ja varsinkin erääseen lauseeseen jonka eräs tytöistä sanoi. Ajattelin itse sen olevan jonkinlainen toive siitä millainen ihmisten suhtautuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla. "Olla kokonainen ja ehjä ihminen seksuaalisen suuntautumuksensa takana eikä pelkästään se suuntautumus.
Dokumentista kävi ilmi monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi se miten peruskouluissa homoista puhutaan seksivalistuksessa. Ilmeisesti sävy ainakin yhden homopojan kertomuksen mukaan oli ollut humoristinen ja vitsiksi pistävä eikä asiaa siis ollut otettu ollenkaan tosissaan. Myös kaikki näistä nuorista olivat kokeneet kouluskiusaamista ja syrjintää. Tämän he kokivat johtuvan siitä että erilaisuus pelottaa. Ja ei kai se ihme jos koulussakin annetaan se käsitys että homot ovat joko täysi vitsi tai sitten kamalan paha asia. Yksi dokkarin tytöistä oli kohdannut jopa aivan suoranaisia tappouhkausia suuntautumisensa vuoksi. "Sinähän lesbo kuolet". Yksinäisyys ja erilaisuuden ja oman viallisuuden tunne ja kiusaaminen oli syönyt ja kolhinut yhden jos toisenkin nuoren mielenterveyttä.
Myös nuorilla oli ollut paineita vanhemmille kertomisessa. Suhtautumisia oli puolin ja toisin. Toisten vanhemmat olivat olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta myös oli niitä, että välit vanhempiin olivat huonontuneet. Oli sanottu, että samasta sukupuolesta kiinnostuminen on vain joku ohimenevä vaihe, mutta valitettavasti myös jyrkempiä kantoja oli ollut."Ei minun tytär voi olla lesbo eikä ole ok tuoda tyttöystävää kotiin."
Lapsensa homouden hyväksynyt äiti kertoi ajatuksistaan. Alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää ja sen jälkeen oli tuleet mietteet siitä kuinka tästäå nyt pitää mennä eteenpäin. Täytyykö kertoa kaikille vai olla hiljaa vain? Myös oman nuoruuden aikainen yleinen suhtautuminen oli vaikuttanut. Hänen nuoruudessaan 80-luvulla homot olivat tulleet esille HIV:n yhteydessä ja homoja oli pidetty seksuaalisesti estiottomina ja holtittomina henkilöinä.
Yksi pojista oli kokenut hyvin ahdistavaksi sen että kotipaikkakunta ja oma sukukin kuhisi lestadiolaisia. Hän kertoi ettei halua enää koskaan palata asumaan kotipaikkakunnalleen ja ihmetteli kuika hänen lesbosuhteessa elävä äitinsä pystyi asumaan paikassa, joka oli niin suvaitsematon ja täynne seläntakana puhujia. Äiti ei kokenut sitä mitenkään ahdistavaksi. Äiti myös kertoi omista mietteistään kun poika oli kertonut olevansa homo. Hän sanoi, että ei nähnyt lapsen homoutta ongelmana koska itse tiesi mitä se on. Kuitenkin hänen mielestään valtavirrassa eläminen olisi ollut helpompaa.
Nuoret myös nostivat esille asian joka on ilmeisestikkin kovin vaiettu Suomessa eli viharikokset. Petroskoista kotoisin oleva tyttö kertoi että jos hän olisi jäänyt kotikaupunkiinsa hänet olisi varmaan tapettu eikä hän olisi ainakaan voinut toteuttaa itseään siellä.
Pystyin oikein hyvin samaistumaan nuorten kokemuksiin ja varsinkin erääseen lauseeseen jonka eräs tytöistä sanoi. Ajattelin itse sen olevan jonkinlainen toive siitä millainen ihmisten suhtautuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla. "Olla kokonainen ja ehjä ihminen seksuaalisen suuntautumuksensa takana eikä pelkästään se suuntautumus.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Naimalakko
Vihreät on päättäneet vetäistä melkoisen hauskasta narusta ja haastaneet suomalaiset naimalakkoon. Ei siis ole kyse varsinaisen naimisen lopettamisesta suinkaan vaan ihan vaan päätöksestä olla menemättä naimisiin tai rekisteröimättä parisuhdetta ennen kuin tähänkin ns. hyvinvointivaltioon saadaa tasa-arvoinen, sukupuolineutraali avioliittolaki, joka mahdollistais myös homoparien avioliiton. Tällä hetkellähän homoparit eivät voi avioitua keskenään vaan heille on tämä rekisteröidyn parisuhteen mahdollisuus. He eivät myöskään rekisteröinnin myötä automaattitsesti saa mahdllisuutta samaan sukunimeen eivätkä voi adoptoida lapsia. Naimalakko-adressin on tähän mennessä allekirjoittanut 2602 ihmistä. Joukosta löytyy muutama melko isokin nimi.Ihan esimerkkinä:
Anni Sinnemäki, vihreiden puheenjohtaja
Jani Toivola, näyttelijä, yrittäjä
Nanna Grundfeldt, malli
Anna Moring, Vihreiden naisten vs. pääsihteeri
Rosa Meriläinen, tietokirjailija
Kiba Lumberg, taiteilija
Mari Puoskari, vihreiden varapuheenjohtaja
Janina Andersson, kansanedustaja
Ville Niinistö, kansanedustaja
Juha Jämsä, Sateenkariperheet ry:n puheenjohtaja
Outi Hannula, Setan puheenjohtaja
Itsekkin tässä juuri tuossa painoin sitä Allekirjoita adressi-nappulaa. Henkilökohtaisesti en usko, että sukupuolineutraali avioliittolaki pysyy Suomesta poissa enää kovinkaan kauan. Kyllä siitä on jo niin paljon hälyä pidetty puoleen ja toiseen. En pitäisi yhtään mahdottomana, että jo tulevalla hallituskaudella tämä asia saataisiin nuijituksi läpi kaikenlaisista räsäs-oinosista huolimatta.Vihreät, SDP, RKP, Vasemmistoliitto ja Kokoomus kannattavat Suomessa tasa-arvoista avioliittolakia ja noiden joukosta ihan varmasti tulee vaaliehdokkaani valitsemaan keväällä.
Tässäpä linkki naimalakko-sivulle.
Ihan näin loppuun vain että enpä muista että koskaan ennen olisin ollut politiikasta edes tässä määrin kiinnostunut kuin nykyään olen. Ehkä olen aikuistumassa :D
Anni Sinnemäki, vihreiden puheenjohtaja
Jani Toivola, näyttelijä, yrittäjä
Nanna Grundfeldt, malli
Anna Moring, Vihreiden naisten vs. pääsihteeri
Rosa Meriläinen, tietokirjailija
Kiba Lumberg, taiteilija
Mari Puoskari, vihreiden varapuheenjohtaja
Janina Andersson, kansanedustaja
Ville Niinistö, kansanedustaja
Juha Jämsä, Sateenkariperheet ry:n puheenjohtaja
Outi Hannula, Setan puheenjohtaja
Itsekkin tässä juuri tuossa painoin sitä Allekirjoita adressi-nappulaa. Henkilökohtaisesti en usko, että sukupuolineutraali avioliittolaki pysyy Suomesta poissa enää kovinkaan kauan. Kyllä siitä on jo niin paljon hälyä pidetty puoleen ja toiseen. En pitäisi yhtään mahdottomana, että jo tulevalla hallituskaudella tämä asia saataisiin nuijituksi läpi kaikenlaisista räsäs-oinosista huolimatta.Vihreät, SDP, RKP, Vasemmistoliitto ja Kokoomus kannattavat Suomessa tasa-arvoista avioliittolakia ja noiden joukosta ihan varmasti tulee vaaliehdokkaani valitsemaan keväällä.
Tässäpä linkki naimalakko-sivulle.
Ihan näin loppuun vain että enpä muista että koskaan ennen olisin ollut politiikasta edes tässä määrin kiinnostunut kuin nykyään olen. Ehkä olen aikuistumassa :D
SAARA
Kerronpas tässä nyt aikani kuluksi yhdestä elämäni monista Saaroista. Tämä kyseinen tapaus on se joka käytännöllisesti katsoen nukkuu jalkopäässäni. Hän on siis kämppikseni ja sänkymme ovat seinän vieressä peräkkäin. Saara on hauska tapaus ja hänellä on paljon hulluja ja mielenkiintoisia ideoita. Hänestä pääsee ilmoille välillä melkoisenkin hassuja ääniä ja hän osaa melko uskottavasti imitoida Munamiestä.
Saara tekee välillä hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Yksi niistä on ehdottomasti se että iltaisin hän peittelee meidän huoneessamme olevat kaksi telkkaria pyyhkeellä tai jollain saatavilla olevalla rievulla ja toivottaa samalla kummallekkin telkkarille hyvää yötä.
"Hyvää yötä Philips. Hyvää yötä Finlux."
Näin kuulemma siksi että hän ei pidä siitä että tv tuijottaa häntä hänen nukkuessaan. Myöskin ruudut kuulemma hohtavat pimeässä häiritsevästi. Tv-ruutujen lisäksi jän peittää kaikki mahdolliset katossa sijaitsevat reiät ettei niistä vaan mikään pääse katselemaan takaisin.
Saaralla on leluja. Ei mitään aikuisten leluja vaan figuureja. Tälläkin hetkellä kirjahyllyssämme kököttää 8 figuuria. Niiden tuijotus ei jostain syystä häiritse. Ja vielä on yksi tulossa postissa. Klaani kasvaa. Ja jos ei figuurit riitä niin Saaralla on myös oikeen kokoelma monenlaisten elukoiden luita ja purukalustoja. Omiakin hampaita hänellä on pari kappaletta purkissa.
Saaran mielestä Assasin's Creed on maailman paras ja mahtavin peli. Omien sanojensa mukaan hän on aivan awesome sauceseissa pelatessaan sitä. Kaikki tässä pelissä on mahtavaa grafiikasta musiikkiin. Saara haluaisin myös pelin logon valkotatuointina ranteeseensa. Ehkä se jonain päivänä toteutuu.
Figuurien lisäksi kirjahyllyssämme asuu myös Kosmos, Saaran ikusesti päätön pehmolelu. Se kovasti muistuttaa valkoista liskoeläintä ja sen häntä on varsin Huge. Kosmos sain alkunsa ajatustasolla noinkin kolme vuotta sitten ja ruumiillistumaan se alkoi pari vuotta sitten. Sen silmien piti aluksi olla tennispallot mutta sitten tuli IKEAn stressipallot joiden piti olla ne silmät. Kuitenkaan Kosmoksella ei ole tähänkään päivään mennessä vielä silmiä koska ei ole sitä päätäkään. Saakoon Kosmos tulevaisuudessa päänsä ja silmänsä niin sitten sekin voi kivasti tuijotella.
Kiitos Saaran meidän seinällä on myös lähes luonnollista kokoa oleva kuva alastomasta naisesta. Hän on sen piirtänyt ja se on hieno. Nainen on Saaran ystävän käyttämä hahmo nimeltä Germaine, joka on kuulemma Saksan kansan äitihahmo tai jotain sinnepäin.
Saara on antelias tapaus. Kirjoituskilpailun voiton kunniaksi hän lahjoitti minulle pienen pehmolelupöntön. Pönttö on söpö ja se asuu ikkunalaudalla. Keittiön ikkunalaudalla taas asuu Saaran viljelmät. Käsittää purkissa kasvavaa ruohosipulia ja purkin kannessa kasvavaa vihanneskrassia. Rehottaa somasti.
Saaralla on monia mielenkiintoisia pieniä harmittomia tapoja kuten ihmisten kyttäys, huomioiden tekeminen ja haistelu. Päivän huomiot summataan yhteen useimmiten ilalla tai sitten koulun jälkeen päivän mittaan pienissä erissä. Joku tuoksui jollekkin joka tuo mieleen jotain. Tai sitten joku sanoi jotain, teki jotain tai äänsi jotenkin joka sai aikaa tai muistutti jostain. Viimeaikoina huomiot ovat hyvin usein koskeneet Herra T:tä joka on Saaran luokkakaveri ja hyvin jännä tyyppi.
Kuten jo tuosta ehkä huomaa Saara on mielenkiintoinen, erikoinen ja ennen kaikkea hauska tyyppi :)
Saara tekee välillä hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Yksi niistä on ehdottomasti se että iltaisin hän peittelee meidän huoneessamme olevat kaksi telkkaria pyyhkeellä tai jollain saatavilla olevalla rievulla ja toivottaa samalla kummallekkin telkkarille hyvää yötä.
"Hyvää yötä Philips. Hyvää yötä Finlux."
Näin kuulemma siksi että hän ei pidä siitä että tv tuijottaa häntä hänen nukkuessaan. Myöskin ruudut kuulemma hohtavat pimeässä häiritsevästi. Tv-ruutujen lisäksi jän peittää kaikki mahdolliset katossa sijaitsevat reiät ettei niistä vaan mikään pääse katselemaan takaisin.
 |
| Saara |
Saaran mielestä Assasin's Creed on maailman paras ja mahtavin peli. Omien sanojensa mukaan hän on aivan awesome sauceseissa pelatessaan sitä. Kaikki tässä pelissä on mahtavaa grafiikasta musiikkiin. Saara haluaisin myös pelin logon valkotatuointina ranteeseensa. Ehkä se jonain päivänä toteutuu.
Figuurien lisäksi kirjahyllyssämme asuu myös Kosmos, Saaran ikusesti päätön pehmolelu. Se kovasti muistuttaa valkoista liskoeläintä ja sen häntä on varsin Huge. Kosmos sain alkunsa ajatustasolla noinkin kolme vuotta sitten ja ruumiillistumaan se alkoi pari vuotta sitten. Sen silmien piti aluksi olla tennispallot mutta sitten tuli IKEAn stressipallot joiden piti olla ne silmät. Kuitenkaan Kosmoksella ei ole tähänkään päivään mennessä vielä silmiä koska ei ole sitä päätäkään. Saakoon Kosmos tulevaisuudessa päänsä ja silmänsä niin sitten sekin voi kivasti tuijotella.
Kiitos Saaran meidän seinällä on myös lähes luonnollista kokoa oleva kuva alastomasta naisesta. Hän on sen piirtänyt ja se on hieno. Nainen on Saaran ystävän käyttämä hahmo nimeltä Germaine, joka on kuulemma Saksan kansan äitihahmo tai jotain sinnepäin.
Saara on antelias tapaus. Kirjoituskilpailun voiton kunniaksi hän lahjoitti minulle pienen pehmolelupöntön. Pönttö on söpö ja se asuu ikkunalaudalla. Keittiön ikkunalaudalla taas asuu Saaran viljelmät. Käsittää purkissa kasvavaa ruohosipulia ja purkin kannessa kasvavaa vihanneskrassia. Rehottaa somasti.
Saaralla on monia mielenkiintoisia pieniä harmittomia tapoja kuten ihmisten kyttäys, huomioiden tekeminen ja haistelu. Päivän huomiot summataan yhteen useimmiten ilalla tai sitten koulun jälkeen päivän mittaan pienissä erissä. Joku tuoksui jollekkin joka tuo mieleen jotain. Tai sitten joku sanoi jotain, teki jotain tai äänsi jotenkin joka sai aikaa tai muistutti jostain. Viimeaikoina huomiot ovat hyvin usein koskeneet Herra T:tä joka on Saaran luokkakaveri ja hyvin jännä tyyppi.
Kuten jo tuosta ehkä huomaa Saara on mielenkiintoinen, erikoinen ja ennen kaikkea hauska tyyppi :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)