Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmeellinen maailma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmeellinen maailma. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Lasta saa raiskata ja sen saa anteeksi

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Lestadiolaisliikkeen+johto+ohitti+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6tapaukset+vuosia/1135265460978

Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.

TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.

Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?

Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.

Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.

Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.

Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.

Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Nuotta-lehden Älä alistu-kampanja

Ajattelin jo etten tekis tästä aiheesta päivitystä mutta taidampa tehdä silti. Sen verran kovasti nyt ketuttaa tämä hössötys taas. Oon tässä miettiny taas sitä kuinka homoista sanotaan, että ne oikeen korostavat omaa homouttaan. Jotkut tekevätkin niin mutta läheskään eivät kaikki. Omasta mielestäni kuitenkin osasyynä siihen miksi homot näyttäytyvät muulle maailmalle itseään korostavana erillisenä "kulttuurinaan" on juurikin näiden homovastaisten kampanjoiden tv-keskustelujen. Kyllähän nyt ketä vaan muutakin ihmistä alkaa korpeamaan jos omaa porukkaa käydään kritisoimaan tuolla tavalla. Kyllä siinä alkaa tehdä mieli oikeuksiaan puolustaa ja puhua oman ryhmänsä puolesta. Tässä tapauksessa siinä väistämättä tulee esille se homous koska juuri sitä vastaan hyökätään. se taas on juurikin sitä homouden liiallista korostamista. Ilmeisesti.

Jokaisella tässä maassa on oikeus siihen omaan mielipiteeseen oli se sitten puolesta tai vastaan. Kuitenkin ehkä olisi ihan hyvä miettiä millaisin keinoin sitä omaa mielipidettä kannataa ilmaista. Yllättävää on myös se, että yleisissä medioissa voidaan käyttää tuollaista kieltä ja tuollaisia vertauksia kuin nyt tämän Nuotta-lehden videoissa ja muussa julkaisumateriaalissa on käytetty. Ja lopultakin se on aina kritiikki joka täytyy pitää asiallisena vaikka kuinka raivottaisi. Juttu itsessään voi olla vaikka millaista shaibaa mutta sitä saa kritisoida ja kommentoida vain hyvän maun rajoissa ja jos joku kritisoi kovemmalla kädellä niin ainakin Facebookista saattaa lentää ulos kokonaan. Näinhän siis kävi Älä alistu- kampanjaa kritisoineen Älä alistu homofobialle-facebook tapahtumalle ja sen luojalle. Tapahtuma häipyi ja käyttäjätili häipyi myös. Kuitenkin se on edelleen tämä Nuotta-lehden kampanja joka haastatteluissaan ja julkaisumateriaalissaan mm. vertaa homoja murhaajiin ja kehottaa homo- ja biseksuaalisia nuoria olemaan toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan. Homo saa olla kunhan ei nai samaa sukupuolta. Näin minä sen ainakin ymmärsin.

No, tämähän tietysti poiki facebookkiin taas uuden tapahtuman. Älä alistu Facebookin homofobiselle sensuurille. Itsekkin liityin tähän taoahtumaan eilen illalla jolloin tapahtumaan oli ilmoittanut osallistuvansa myös reilut 6000 muuta ihmistä. Seurasin muutaman tunniin ajan huvikseni tapahtuman jäsenkeräystä. Tunnissa siihen liittyi reilusti yli 1000 lisää ja tällä hetkellä - alle vuorokausi omasta liittymisestäni - osallistujien määrä on 21439. Huima luku sanoisin.


Myös toista lukemaa olen tässä seuraillut. Eroakirkosta.fi:n erotilastoa. Toissapäivänä 21.3 palvelun kautta oli eronnut 84 ihmistä. Normaali päivälukema on 50 pintaa. Eilen kun tämä Älä alistu-kampanja alkoi oikeen vauhdilla iskostua ihmismieliin erolukema puhui jo aivan toista kieltä. Vilkaisin tilasto ensimmäisen kerran joskus viiden aikoihin iltapäivällä. Siihenmennessä eronneiden määrää en muista mutta päivän ero ennuste hipoi 300. Parin tunnin päästä kurkkasin tilastoa uudelleen. Ennuste oli pompannut hipomaan 400. Kaiken kaikkiaan eroakirkosta.fi:n kautta erosi eilen 502 ihmistä. Ja tämän päivän tilasto on vielä karumpi. Tänään jo eronneiden lukema on vähän yli 700 ja eroennuste tältäpäivältä odottaa yli 1800 eroajaa.

Itse en ole uskonnollinen enkä kirkkoa kovinkaan paljon arvosta mutta pidän siltä näitä erolukemia melkoisen surullisina. Erityisesti tämän kohun aiheuttama erolukema on kirkolle melkoisen kova takaisku. Arkkipiispa Kari Mäkinen otti kantaa asiaan ja kielsi kirkon osallisuuden asiaan. Kuitenkin nämä Suomen Luterilainen evankeliumiyhdistys ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ovat kirkon kansainvälisen työn järjestöjä. Aijaijai, kun pahasti näyttäisi että koira kusaisi nyt oman isäntänsä kintuille. Ei ole hyvä tämä.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Niin mikä oikeus?

Tänään luin päivällä taas yhden uutisen joka kertoi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mies oli käyttänyt kolmen vuoden ajan 13-16 vuotiasta tyttöä seksuaalisesti hyväkseen. Tästä kaikesta mies oli tuomittu maksamaan 5000 euroa vahingonkorvausta tytölle. Lisäksi hänet oli tuomittu kahden vuoden EHDOLLISEEN vankeusrangaistukseen. Alunperin tuomiota oli esitetty kaksivuotisena ehdottomana vankeutena ja vahingonkorvauksina, mutta neljästä valamiehestä kaksi oli äänestänyt lievemmän tuomion puolesta. Äänien mennessä tasan langetetaan tuomioista lievempi.

En todellakaan ymmärrä missä kohtaa tässä oikeus toteutuu. Tuomio on EHDONALAISTA ja korvausten summakin naurettavan pieni. En uskalla edes alkaa miettimään kuinka paljon sekä henkistä että fyysistä kipua tämä tyttö on saanut noiden kolmen vuoden aikana kokea. Tämän ns. vankeustuomion pituus ei ole edes yhtä pitkä kuin tytön kärsimä aika. En toki yritä sanoa että hyväksikäyttöä olisi tapahtunut joka päivä mutta eikö yksikin kerta ole liikaa? Kolmen vuoden lisäksi todennäköisesti tytön koko elämä on enemmän tai nähemmän pilalla ja traumat todennäköisesti kestävät kuolemaan asti. Ja kun ottaa vielä huomioon sen että viranomaisten lausunnon mukaan hyväksikäyttötilanteissa todella harvoin hyväksikäyttäjä on joku muu kuin lapsen läheinen. Eiköhän siinä mene luottamus ihmisiin aika hyvin pirstaleiksi kun joku läheinen ihminen tekee noin pahasti väärin ja satuttaa.

Tuomion lieventymiseen vaikutti jutun mukaan kaksi seikkaa. Se, että tekijä oli ensikertalainen sekä se, että tekijä oli itse edesauttanut tapauksen selviämistä. SIIS HALOO!!! Mikä ensikertalainen on enää tyyppi joka on harrastanut sairasta toimintaansa kolmen vuoden ajan? Ja millä tavalla se että on itse auttanut poliisia asian selvittämisessä enää sitä tyttöä auttaa? No ei kyllä millään tavalla. Voiko tästä nyt vetää sen johtopäätöksen, että voi ihan vapaasti raiskata lapsen ja ilmoittaa poliisille; että joo raiskasin tuossa lapsen ja joo oli muuten eka kerta niin sitten ei tarvi juuri muuta kuin käydä oikeussalissa istumassa ja sanoo moro? Maksella sitten vähän euroja ja asia unohdetaan eikä nimeäkään edes julkaista missään mediassa kun tekijäähän tietysti täytyy suojella.

Eikö vaihteeksi voisi näitä tällaisia tuomioita langetettaessa miettiä sitä uhria ja mitä se on saanut kokea ja miten tapahtunut vaikuttaa myöhempään elämään ja lasten tapauksessa henkiseen kasvuun ja kehitykseen? Toivottavasti tämän tytön vanhemmat tajuavat valittaa tuomiosta. Itse ainakin tekisin niin jos minulla olisi lapsi ja häntä olisi käytetty hyväksi.

Ilmeisesti enää ei mietitä sitä onko jutussa jotakin raskauttavia asianhaaroja vaan otetaan vain kaikki mikä suinkin voi tuomiota lieventää. Vai onko niin koskaan edes mietitty? Sama homma hyväksikäytön kuin raiskauksienkin kanssa. Raiskaustuomiotkin lievenevät vaan kokoajan ja pian varmaan pääsee olankohautuksella koko hommasta. JOku aika sitten sattui silmiin otsikko jonka mukaan raiskaustuomio oli lievennyt koska "hakkaaminen kuuluu raiskaukseen". Järjetöntä sanon minä.