Olettamukset ja ennakkoluulot feat. homofobia

Juttelin eilen äidin kanssa hetken aikaa "tästä minun hommasta". Kysyin oliko äiti kertonut asiasta mun toiselle isosiskolle joka kanssa en juuri ole tekemisissä. Kuulemma oli. Kysyin, että mitäs oli sisko sanonut ja ensin äiti yritti väistää ja sanoi että saisin kysyä sitä siskolta itseltään. Tähän minä vastasin että koska muutenkaan en juuri ole siskon kanssa tekemisissä niin en ole kyllä menossa asiasta tehen kysymäänkään. Tähän väliin käytiin pieni keskustelu siitä miksi minä ja 14 vuotta vanhempi siskoni ei olla tekemisissä keskenämme. Lopulta sitten äiti sitten sanoi siskon kommentin asiaan. "No kyllähän kun sitä uskon on jo menettänyt niin kyllähän siinä sitten menee kaikki muukin."

Anteeksi mitä? Niin tosiaan olen siitä lestadiolaisesta perheestä kotoisin ja tämä sisko on nyt vanhempien lisäksi perheestä ainoa joka tässä uskossa vielä on. Me muut sisarukset ollaan näitä "uskon menettäneitä." Väkiselläkin tuli itselle mieleen, että tuon sanoessaan sisko on ajatellut, että jos olisin pysynyt uskossa minusta ei olisi tullut homoa. Ja ilmeisesti mun elämä on pilalla ja paha ja mitä kaikkea ihan vaan sen vuoksi, että olen homo. Jos jatkais kärjistämistä vielä vähän enemmän niin vois melkeen sanoo et ilmeisesti olen nyt täydellisen tuhon oma mutta en taida viitsiä.

"Mitenkä laajassa tiedossa tämä sinun homma sitte on?" Äiti kysäisi sitten jossain kohtaa. Mikä hiton "sinun homma"? Ihan niinkuin tämä nyt olis kyseessä joku asia minkä mä olen tehnyt tahallani ja ihan vaan siitä syystä, että haluaaisin vain hetken vittuilla ihmisille ja lopettaisin sitten ku alkaa kyllästyttää. No kun eipä vaan ala. En mä muistaakseni oo toivonu olevani homo saatikka, että olisin yhtäkkiä päättänyt, että hei, minäpäs rupean homoksi kun haluttaa vähän vittuilla kaikille. mutta ku ei. Nyt meni kuulkaas väärin. Kyllähän se asia tiedossa on monellakin kun se kerran on facebookkiin näkyville laitettu. Enkä muuten oo ottamaas sitä pois sieltä sen takia.

Kun äiti oli sanottavansa sanonut niin sanoinpa sitten itsekkin muutaman lauseen sitä mitä mieltä olen näistä asioista. Sanoin, että olisinhan mä voinut koittaa esittää ja pysytellä uskovien leirissä sanoisinko, että itsestäni huolimatta, mutta siinä kohtaa tilanne olis se, että olisin luultavasti todella masentunut ja ahdistunut ja mahdoillisesti sen vuoksi jossain osastolla. Nimittäin jos ihminen alkaa peittämään ja kieltämään muilta ja itseltäänkin jotain asiaa itsessään niin useinkaan (koskaan) siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Päinvastoin.

Uskallan väittää, että oon kuitenkin suhteellisen mukava ja fiksu ihminen. Jos nyt joku on yhtäkkiä sitä mieltä että homous ja ihmisen mukavuus & fiksuus on toisensa poissulkevia asioita niin eipä se multa oo pois. Oma on silloin tämän ihmisen menetys koska en mä mielestäni pakosti tarvitse lähelleni sellaisia ihmisiä, joiden mielestä homossa ei ole mitään muita ominaisuuksia tai henkistä sisältöä kuin se HOMOUS. Edelleenkin oon kiinnostunut ja pystyn keskustelemaan ja ajattelemaan muitakin asioita kuin vain homoutta ja homo juttuja.

No niin. Tulipahan taas paasattua. Alkoi vaan taas siin raivottaa tämmöinen. Enhän mä nyt sano että kaikkien pitäs hyväksyy ja tykätä tästä. Oikeus on heilläkin mielipiteisiinsä mutta vähän vois ehkä miettiä asioita ja astua sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottaa selvää onko nämä omat mielipiteet varmasti aiheelliset. Ehkä en tee aina itekkään näin, mutta pyrin siihen.

TEHTY! viimeinkin

Ihan muissa asioissa soittelin tänään äidille ja se tuli siinä kysyneeksi onko tuparivieraat jo lähteneet ja milloinkas sitten tulee juhannusihmiset ja ketäs on tulossa. Sanoin että perjantaina tulee Emppu ja muita ei sitten ookkaan tulossa. Tottakai äiti kysäisi, että kukas tämä Emppu sitten on. Hetken meinasin jo sanoa että kaveri mutta sitten tajusin että tässä on hyvä sauma puhua vähän totta ja sanoin sitten että Emppu on minun tyttöystävä. Höpöhöpö sanoi äiti. Sanoin että  ei ole mikään höpöhöpö eikä mikään hetken päähänpisto. No sitten sain kuulla taas kuinka homot ja homojen puolesta olevat vaan korostavat kokoajan sitä homouttaa johon mä kerroin käsitykseni siitä miten nykyään jos joku edes kerran sanoo että on homo niin jo riehuu ja korostaa asiaansa. No oli miten oli niin kuulemma saan edelleenki mennä kotiin ja oon vanhempieni lapsi niinkuin ennenkin. Samaa sanoi myös isä jolle soittelin sitten heti perään. Isä otti asian sitten jo paljon rennommin. Oli kiinnostunut jopa siitä minkälaisen tytön kanssa seurustelen. Loppujen lopuksi ottivat asian ihan hyvin verrattuna siitä että odotin paljon pahempaa. Varsinkin isän suhtautumisesta oon todella kiitollinen. Tuntuu ihan hyvältä kun on viimeinkin saanut tämän asian kerrotuksi. Niin kauan kun mä sitä oon miettinytki miten saan asian kerrotuksi. Ja kiitos Emppu-rakas että et painostanut mua vaan oot vaan tukenu ja rohkaissu tässä. Ilman sua en olis uskaltanu.

Viikolopun leffaputki

Kaikkea sitä pitää taas sattua. Oon tänään viettäny oikeen kauniisti krapulapäivää ja ootellu Saaraa pääsykoereissultaan. NO sitten se tuli ja patisti mut kauppaan ja viemään roskia. Mentiin ja heitettiin roskat roskallatikkoon ja niin oli tehnyt vissiin joku muukin ku löydettiin sieltä muuttolaatikollinen leffoja. Vieläki oon ihan ihmeissäni kuka tekee tuollasta että heittää menemään noin valtavan määrän (57kpl) leffoja.

Otettiin tietysti leffat mukaan ja tuotiin kämpille. Käytiin sitten kaupasta ja tultiin haaskalle parveilemaan ja jakamaan saalista. 29 leffaa pääsi minun hellään huomaan. Ihan hyviäkin elokuvia oli siellä mut oli myös sellasia jotka ei sanoneet mulle mitään. Osan vien varmaan johonki antikvariaattiin mut parhaat tietysti pidän itelläni.

Listaanpa nyt ne leffat tähän mitkä itselleni sain:
Game Over, Wicker man, I Mr. Bean, Taalat taskuun, Dick & Jane, 300, V2 jäätynyt enkeli, Riding the bullet, Zodiac, Duutsonit elokuva, Rööperi, Saraha, Final Destination 3, Rose Red, Suspect zero, From dusk till dawn, Rat race, The Tesseract, Luunmurskaajat, Starkweather serial killer, Raid in Full, Veteen piirretty viiva, Lord of war, Switcblade romance high tension, Animal factory, Levity, Initial D, Friday night lights, A History of violence.
Melkoinen joukko leffoja siis. Riittääpähän kattelemista.

(melkein) alasti rappukäytävässä

Ei huhhuh että piti tääki päivä nähä. Ei tömmästä oikeesti voi tapahtua :D Ei helvetti oikeesti. Olin siis suihkussa ja meidän suihkuhan sijaitsee talon kellarissa. Olin jättäny kämpän oven auki niinku aina sillon ku lähen suihkuun ja sitten ku palasin sieltä pelkässä pyyhkeessä ja tohveleissa niin kappas kummaa. Ovihan oli ja pysyi lukossa eikä puhettakaan että sisällä olis ketään ollu. Ja vaikka tietysti aina kuljetan puhelinta ja avaimia mukanani suihkussa niin nyt nekin oli tietysti jääny sisälle (kuulkaa tässä kohtaa sarkasmin iloinen ja kirkas ääni). KÄmmikseni H oli kämpästä häipynyt mun suihkuttelun aikana ja laittanut oven lukkoon. Siellä minä sitten hyppelin iloisesti melkein alasti rappukäytävässä.

No mitenkäs sitten tästä selvittiin? Elikkä sielä samaisessa kellarissa sijaitsee myös sellainen kunnan yleinen kutomatila missä on kangaspuita ja mummot käy kutomassa mattoja siellä. Kuulin että siellä oli joku kun oli radio auki jakuului pauketta. Rohkeana tyttönä koputon oveen ja onnistuin säikyttämään sen mummon kun hän ajatteli että sieltä tulee joku tuttu. Eikä se tuttu varmaankaan tuu sinne pyyhkeisillään. Kauniisti sitte kysäisin että olisikos rouvalla meidän asuntolanhoitajan Toinin numeroa kun minä oon jääny oven taa. No mummolla kuulemma oli numero mutta puhelin oli jäänyt kotosalle. No mummo oli kiltti ja lähti pyörällä soittamaan sieltä kotoa. MInä istuskelin siellä kutomahuoneessa odottelemassa ja kuuntelin radiosta jotain humppakanavaa mikä siihen oli jääny päälle. En uskaltanu vaihtaa kanavaa.

No sitten alko portaista kuulumaan kolinaa ja sitten ovi avautui ja sieltähän tuli sitten koko asuntolanhoitajien kolmehenkinen komppania mukaan lukien ainoa miespuolinen ko. klaanin edustaja Jani. Kyllä siinä pienoinen nolouden poikanen meinasi hiipiä mieleen mutta kuitattiin homma huumorilla ja he avasivat minulle oven ja pääsin rauhassa laittamaan vaatteita päälle. Ei oo tuo viuhahtelu oikeen mun juttu. Ei edes pyyhe päällä.

Never let me go

Katselin just kyseisen elokuvan ja voisin melkein sanoa että se on sekä paras elokuva pitkään aikaa mutta myös pahin. Pahin ei tarkoita nyt sitä että se olis ollu huono, päin vastoin. Aihe vaan oli vaivan erityisen rankka ja herätti kyllä todella paljon ajatuksia. Vaikka tiedän kyllä että elokuva on fiktiivinen niin nyt tekee suunnilleen mieli sytytellä kynttilöitä näiden elokuvahahmojen muistolle. Veti mielen matalaksi ja sai kyllä miettimään onko ihminen ihan oikeasti noin julma? Tai voiko ihminen päättä tuolla tavalla toisen elämästä?

Mitenhän tässä nyt kertois elokuvasta niin ettei kertois liikaa? No vaikka sen verran, että elokuva alkaa päähenkilöiden lapsuudesta. he asuvat eräänlaisessa koulukodissa ja heidät on peloteltu kamalilla tarinoilla pysymään aitojen sisäpuolella. Siellä he kasvavat ja elävät kunnes nuori opettaja neiti Lucy tulee ja kertoo mikä on koulukodin todellinen tarkoitus ja tausta. Ja mikä tärkeintä: millainen lasten elämä tulee olemaan ja mitä varten he ovat olemassa. Enempää en kerro. Jos joku nimittäin aikoo tämän tekstin perusteella katsoa tuon leffan niin olisipa tylsää jos olisin kertonut kaiken ja koko pätkä olis jo valmiiksi tiedossa.

Ihan täydestä sydämestä voin kyllä suositella tuota leffaa mutta aukoo kyllä kyynelkanavat oikeen hyvästi. Jopa multa, mikä on melko harvinaista.

Lasta saa raiskata ja sen saa anteeksi

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Lestadiolaisliikkeen+johto+ohitti+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6tapaukset+vuosia/1135265460978

Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.

TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.

Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?

Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.

Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.

Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.

Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.

Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.

Samurai ei imuroi, mutta homo kyllä

Aah ihana YLE. Olivat tehneet ohjelman homoksi kasvamisesta Suomessa. Nimeksi ohjelmalle oli laitettu "Kyllä homotkin siivoavat". Ohjelmassa nuoret kertoi omilla kasvoillaan ja nimillään asiasta ja kokemuksistaan homoksi kasvamisesta. Mukana oli myös parin nuoren pojan äidit, joista toinen oli itsekkin homoseksuaali. Arvostan tällaista rohkeutta, mutta kyllä nuorten kertomat asiat herättivät monenlaisia ajatuksia ja tunteita.

Dokumentista kävi ilmi monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi se miten peruskouluissa homoista puhutaan seksivalistuksessa. Ilmeisesti sävy ainakin yhden homopojan kertomuksen mukaan oli ollut humoristinen ja vitsiksi pistävä eikä asiaa siis ollut otettu ollenkaan tosissaan. Myös kaikki näistä nuorista olivat kokeneet kouluskiusaamista ja syrjintää. Tämän he kokivat johtuvan siitä että erilaisuus pelottaa. Ja ei kai se ihme jos koulussakin annetaan se käsitys että homot ovat joko täysi vitsi tai sitten kamalan paha asia. Yksi dokkarin tytöistä oli kohdannut jopa aivan suoranaisia tappouhkausia suuntautumisensa vuoksi. "Sinähän lesbo kuolet". Yksinäisyys ja erilaisuuden ja oman viallisuuden tunne ja kiusaaminen oli syönyt ja kolhinut yhden jos toisenkin nuoren mielenterveyttä.

Myös nuorilla oli ollut paineita vanhemmille kertomisessa. Suhtautumisia oli puolin ja toisin. Toisten vanhemmat olivat olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta myös oli niitä, että välit vanhempiin olivat huonontuneet. Oli sanottu, että samasta sukupuolesta kiinnostuminen on vain joku ohimenevä vaihe, mutta valitettavasti myös jyrkempiä kantoja oli ollut."Ei minun tytär voi olla lesbo eikä ole ok tuoda tyttöystävää kotiin."

Lapsensa homouden hyväksynyt äiti kertoi ajatuksistaan. Alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää ja sen jälkeen oli tuleet mietteet siitä kuinka tästäå nyt pitää mennä eteenpäin. Täytyykö kertoa kaikille vai olla hiljaa vain? Myös oman nuoruuden aikainen yleinen suhtautuminen oli vaikuttanut. Hänen nuoruudessaan 80-luvulla homot olivat tulleet esille HIV:n yhteydessä ja homoja oli pidetty seksuaalisesti estiottomina ja holtittomina henkilöinä.

Yksi pojista oli kokenut hyvin ahdistavaksi sen että kotipaikkakunta ja oma sukukin kuhisi lestadiolaisia. Hän kertoi ettei halua enää koskaan palata asumaan kotipaikkakunnalleen ja ihmetteli kuika hänen lesbosuhteessa elävä äitinsä pystyi asumaan paikassa, joka oli niin suvaitsematon ja täynne seläntakana puhujia. Äiti ei kokenut sitä mitenkään ahdistavaksi. Äiti myös kertoi omista mietteistään kun poika oli kertonut olevansa homo. Hän sanoi, että ei nähnyt lapsen homoutta ongelmana koska itse tiesi mitä se on. Kuitenkin hänen mielestään valtavirrassa eläminen olisi ollut helpompaa.

Nuoret myös nostivat esille asian joka on ilmeisestikkin kovin vaiettu Suomessa eli viharikokset. Petroskoista kotoisin oleva tyttö kertoi että jos hän olisi jäänyt kotikaupunkiinsa hänet olisi varmaan tapettu eikä hän olisi ainakaan voinut toteuttaa itseään siellä.

Pystyin oikein hyvin samaistumaan nuorten kokemuksiin ja varsinkin erääseen lauseeseen jonka eräs tytöistä sanoi. Ajattelin itse sen olevan jonkinlainen toive siitä millainen ihmisten suhtautuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla. "Olla kokonainen ja ehjä ihminen seksuaalisen suuntautumuksensa takana eikä pelkästään se suuntautumus.