 |
| No se laulaja |
Tämän kertainen suurten tunteideni ja hullaantumiseni kohde On siis tuo mies tuossa kuvassa eli Samuli Putro eli Zen Cafén nokkahamo joka siirtyi soolouralle 2009. Teki silloin Elämä on juhla- nimisen albumin. Tänään satuin lukemaan netistä artikkelin ko. herrasta ja kiinnostuin. Tiesin toki että hän on Zen Cafén nokkahahmo, mutta jotenkin olin kait onnistunut senruroimaan itseltäni tämän soolouralle siirtymisen. Ei sinänsä ihme koska vuonna 2009 musiikin kuunteluni rajoittui lähinnä siihen mitä ex-avokkaani sattui haluamaan kuunnella (Kotiteollisuus, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, Eppu Normaali, SIG... ja sanoi vielä itseään hevariksi. Hävetköön!) eli en nähny järkeä etsiä uutta hienoa musaa kuuneltavakseni koska sitä ei olisi kuitenkaan juuri kerennyt kuuntelemaan kaiken tuon edellä mainitun lomassa.
Sanottakoon, että herra Putron äänestä pidin kovasti jo kahvilan aikoihin ja bändin musiikista siitä hetkestä lähtien kun muistaakseni sen Todella kauniin joskus kuulin ensimmäisen kerran. Seuraava kestosuosikki oli Tavallaan jokainen on surullinen. Muistaakseni.
Tänään lukemassani artikkelissa kerrottiin että Putron uusi Elä sammu aurinko-albumi astuu päivän valoon 16.3.2011. Eli huomenna. Tässä odotellessa tässä voi hyvin kuunnella sitä edellistä joka oli mulle suoratsaan positiivinen yllätys. Oon todella kriittinen musiikin kuuntelija siinä mielessä että jos oon löytäny jonkun kiva bändin niin kuuntelen sitä enkä helposti ota uutta kuunneltavaa. Nyt kuitenkin kävi näin. Tulin, kuulin ja jäin koukkuun. Eikä edes harmita yhtään.Laitan nyt vielä muutaman kuuntelemisen arvoisen biisin tältä Elämä on juhla-albumilta:
Mitäpä jos
Tuhkaa korulippaassa
Elämä on juhla
Hoidetaan kämppä Berliinistä
Mitäpä jos-biisistä löytyi yksi kohta joka sai mun sydämen sulamaan oikeen kunnolla. Tippakin meinasi karata silmänurkkaan.
"Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti