Syysloma alkaa

Syysloma alkoi tuntia aikaisemmin kun opettaja oli armollinen ja päästi meidät pois. Ihan valtavia lomasuunnitelmia ei oo paitsi että piakkoin lähtee kyyti kohti Rovaniemeä jonne meen nyt ihan ekana koska huomenna on Rovaniemen Setan 20v. synttärit. Onnea vaan. Vanhoja koulukavereita näkee sitte samalla.
Sunnuntaina tai maanantaina sitte hyppään sieltä bussiin ja suuntaan porukoille Pudasjärvelle. Koulutehtäviä on aika paljon mitä pitää loman aikana tehä mutta jospa saisin edes jotain aikaan niidenkin eteen :D
Ei kait siinä. Hyvää lomaa kaikille joilla tänään alkaa loma ja toki muillekkin :)

Uusi alku

Tässä jo pidemmän aikaa oon mietiskelly ja leikitelly sillä ajatuksella, että jos alkaisin taas aktiivisemmin bloggaamaan. Jokin pisti mielessä vastaan ja tänään sitten tajusin, että kyse on siitä, että Dawn of a New Day on mennyttä elämää. Päätin sitten olla hirvittävän ovela ja aivan uuden blogin luomisen sijasta muutan ulkoasun ja nimen ja aloitan en ihan niin alusta :D
Kunhan tässä lähipäivinä ehdin ja saan aikaiseksi niin käyn kunnolla vanhat kirjoitukset läpi ja poistelen tyhjänpäiväiset. Jätän vain ne eniten sisällölliset ja kiinnostavat.
Jatkossa koitan välillä kirjoitella jotain syvällisempiäkin juttuja, mutta kyllä tämä taitaa pääasiassa olla sellanen yleispätevä jorinapaikka. Tekemisistäni ja olemisistani kirjoittelen sitä mukaa kun jotain tapahtuu tai tulen tehneeksi.
Kuvia en uskalla lupailla, koska tällä hetkellä mun kamera on siinä kunnossa, että on ihan sama ku ei olis kameraa ollenkaan. Kännykässä on kyllä kamera, mutta nähtävästi oon niin tumpelo, etten saa kännykkää kommunikoimaan tietokoneen kanssa siihen tapaan että sais ne kuvat sieltä. No, ehkä opin joku päivä :)

Muutto tulossa

Tuiran kämpässä on aivan järjetön kaaos. Koko lattia on täynnä tavaraa ja laatikoita ja mielettömät määrät pölyä. Kirjahylly on viety pois ja minä pörrään netissä kuolaamassa uuden perään. En oo kyllä vielä löytäny ihan juuri mieluista. Torstaihin pitäis jaksaa oottaa ja sitten heti aamusta menee isoimmat huonekalusysteemit ja varmaan myös tietokone menee uuteen kotiin ja sitten luultavasti kuskaan kaiken pienemmän tavaran sitte henkilöautolla itekseni. Ja haaveissa olis myös että tän viikon ainoan vapaapäivän voisin sitten käyttää IKEAssa käymällä, mutta saa nähdä repiänkö sinne asti. Harmi ettei Ruotsin alko oo auki sunnuntaisin. Vois samalla sitten hommailla tuparijuomisia sieltä.
Uusi kämppä on siis ihan mun uuden koulun vieressä ja se on vähän isompi, halvempi ja paljon parempikuntoinen kuin tämä nykyinen. Mahtavaa. Yksiö se on, mutta "olohuone" on väliseinällä jaettu kahtia eli tavallaan on sitten erillinen makuuhuone. Tykkään kovasti.

Työpaikkakin vaihtui ja tänään oli eka päivä uudessa paikassa. Tai no työ on tosiaan sama, mutta paikka on nyt viimeset viikot eri. Voin kertoa, että en tykkää tästä nykyisestä. Tämä päivä meni tosin melko nopeasti. Saa nähä miten huominen ku on iltavuoro ja kaikkea. No eihän tässä oo töitä kuin kolem ja puoliviikkoa. Sitten alkaa loma. Ja kai tämä tästä nopiasti mennee ku on kovasti tekemistä tämän muuton kanssa.

Rakastamisen ihmemaa

Kattelin tuossa Maajussille morsiamen viimesen jakson ja ihmetytti taas siellä semmonen yksi juttu. Nimittäin se kun tyypit (varsinki naiset), että kyllä he jo siinä telkkarista miehen nähessä aattelivat, että tuossa se mies on ja tulee toimimaan suhde ja laaplaaplaap. Se mikä siinä mua rupes ihmetyttämään niin, että miten ihmeessä jostain telkkarista voi hoksata, että tuon ihmisen kanssa vois saada aikaan toimivan parisuhteen. Saati sitten, että tuossa on se oikea. Ja nyt en siis halua heitä millään tavalla halveksi tai loukata. Ihmettelen vain.

Itse oon jossain vaiheessa varhaisteiniaikana kaikkien lällyromanttisten kirjojen, leffojen ja ties minkä vaikutuksesta alkanut aina etsiskelemään sitä rakkautta ensisilmäyksellä vaikka en varsinaisesti vakavissani uskokkaan siihen. Yhden kerran oon huomannu ihastuneeni sillä sekunnilla kun oon ihmisen nähnyt, mutta rakastumisesta se oli vielä kaukana.

Oon tähänastisen elämän aikana ajatellu rakastavani muutamaakin ihmistä, mutta kun oon asiaa tarkemmin pohdiskellu niin en usko, että olisin oikeasti rakastanut ketään heistä. Kyllä, oon ollu useimpiin tosi isosti ihastunu, mutta tuskin rakastunut. Jossain vaiheessa luulin myös, että tietäisin mitä rakkaus on, mutta en oikeastaan usko siihenkään. Haluaisin uskoa siihen, että sitten kun rakastuu niin siitä ei voi erehtyä. Tiedä sitten.

Sitä mä myös isosti ihmettelen, että jos olis olemassa ihmiselle joku se-oikea niin miten voi näistä maailman suunnilleen 7 miljardista päänupista elämän aika sattua nokakkain aina just ne kaks joiden pitääki sattua yhteen. Jännä juttu. Ja se tärkein kysymys: MISSÄ SE MUN OIKEA ON? Tänne ja heti sieltä. Vaikka mulla just nyt onki nielutulehdus niin oon oikeesti kuitenki tosi kiva ja fiksu. NO joo, niin varmaan.

Mutta oikeesti, miten toi homma oikeen toimii. Sen mä vaan haluaisin tietää.

Onneksi kehitys kehittyy

Lööpit on taas täynnä persuja ja joka tuutista tulee mielipidettä ja lausuntoa siitä kuinka homot on sitä ja tätä  ja tuota ja aina vaan paha asia. Ainaki näiden muutaman ihmisen mielestä jotka sitä jaksaa lehdissä ja joka muussa paikassa huutaa. Niinkö suuri on heidän homofobiansa?

Surettaa tämmöinen, että tuollaiset mustavalkoisesti ajattelevat ja rasistiset ihmiset on päättämässä koko maan asioista ja vielä viitsivät julkisesti päästellä suustaan niinkin ala-arvoisia kommentteja kuin nyt on taas päästelty.

Onneksi kuitenkin on ainakin mun mielestä täysi selviö miten tässä tulee ajan kanssa käymään. Samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin uusien, isojen asioiden. Silloin kun minä olin lapsi pidettiin naispappeutta pahana ja mahdottomana asiana ja nykyään se on jo ihan luonnollinen asia eikä sitä ihmetellä jos seurakunnassa on nainen papin virassa. Muutos tuli, aika kului ja yllättäen asia ei enää ollutkaan uusi ja ihmeellinen vaan ihan tavallinen asia.

Sama homma sinkkunaisten hedelmöityshoitojen kanssa. Ensin vastustetaan ja puhutaan siitä kuinka lapsi varmasti kasvaa ihan miten sattuu jos sen sinkku kasvattaa. Sama homma adoption kanssa. Mutta kuinkas onkaa nyt kun molemmat lait on olleet voimassa aikansa? Normaaleja asioita.

Jokainen asia vaatii aikansa ja paikkansa. Homoavioliitoista puhutaan nyt, mutta kun (en viitsi edes kyseenalaistaa) laki hyväksytään ja aikaa vähän kuluu niin oon ihan vakuuttunut, että siitäkin tulee ihmisten mielissä ihan tavallinen asia. Onneksi kehitys kehittyy ja ajat muuttuvat. Jonakin päivänä tulee seki päivä kun koulussa kerrotaan lapsille tästä ajasta ja lapset ihmettelee miksi niitä homoliittoja on niin kovasti vastustettu. Aikaa se vaatii mutta kyllä se sieltä tulee. Näin mä uskon.

Mitä tekisin jos voittaisin lotossa?

Kävin juuri heittämässä sisään elämäni ensimmäiset lottorivit. Tässä äkkirikastumista odotellessa tuli sitten leikittyä sillä samalla ajatuksella jolla varmasti jokainen joskus lotonnut ihminen on joskus leikitellyt. Eli, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. Tämän viikonlopun 10 ja puolen mijoonan euron voitollahan tekisi kyllä todella paljon yhtä ja toista.
Itse ajattelin tehdä ainakin nämä asiat:
Auttaisin läheisiäni rahallisesti
Ostaisin asunnon
Tekisin pitkän lomamatkan
Lopettaisin työttömyyskorvauksien ja asumistuen nostamisen
Maksaisin opintovelan
Hankkisin ajokortin ja auton
Lahjoittaisin rahaa tärkeiksi näkemilleni kohteille, kuten mielenterveystyö
Ja tietysti myös sijoittaisin sitä vaikka sitten tulevia sukupolvia ajatellen.

Myös joitain merkityksettömämpiä juttuja tekisin, kuten, että baarissa huutaisin suureen ääneen "Kierros kaikille". Ja tietysti sen verran harraistaisin turhamaisuutta, että uusisin koko vaatekaapin sisällön, palkkaisin personal trainerin ja kaikenlaista muuta pientä kivaa.

kaiken tämän jälkeen voisin vetäytyä elämään kivaa, rahahuolista vapaata elämää ostamaani asuntoon. Mutta koska en myöskään haluaisi tuudittaa koko elämääni pelkän rahan varaan.hankkisin todennäköisesti myös lisää koulutusta ja saattaisinpa mennä sen jälkeen myös töihin. Luultavasti menisin.

Tämä on vain haaveilua ja mitä todennäköisemmin olen viikonlopun jälkeen yhtään sen rikkaanpi kuin nytkään. Todennäköisesti köyhempi vain. Mutta haaveethan ei mitään maksa ja ainakin mulla on jaloja tarkoitusperiä mielessäni. Ja olen hieman taipuvainen pitämään hyvänä enteenä sitä, että lottoa viemään lähtiessäni tulin jättäneeksi avaimeni ja puhelimeni sissän asuntooni ja jouduin ensin häiritsemään naapuria lainatakseni puhelinta soittaakseni isännöintipalveluun. Oven sain auki mutta tästä rapsahti 15€:n maksu. Onneksi ei sentään sen isompaa. Jospa edes tuon rahan saisi tuolta veikkaukselta. Rahaahan se on vähäkin raha :D

Onko koolla väliä

Ai että, pääsen taas jännän äärelle ja hetkeksi avautumaan tästä niin ihasta asiasta. Tulin nimittäin pitkän päivän jälkeen kotiin ja avasin koneen. Pääsin pistäytyä irc-galleriassa. Joo kyllä minulla on siellä(kin) tunnukset jotka on olleet siellä varmaan siitä asti kun olin 15. No sinne oli tullut pyyntö kaveriksi joltain jätkältä. Tyyppi oli pakalla ja alkoi juttelemaan. Kyseli ensin ihan normisti fiiliksiä ja mainitsin että on ollut vähän pitkä päivä. Hän halusi minua piristää rankan päivän jälkeen ja kun ei ollut parempaakaan tekemistä niin sanoin että no saahan tuota yrittää.

Tässä vaiheessa tuli häneltä sitten tämä kysymys: "onko koolla väliä?" Hän haluasi tietää valitsisinko kahdesta miehestä mahtavan ulkonäön ja keskiverto elimellä varustetun vai ulkonäöltä keskiverto tyypin jolla on mahtava mela. Sanoin että jos olisi pakko valita jompi kumpi niin kyllä ottaisin sen ensimmäisen eli hieman vaatimattomammin etuvarustellun. Lisäsin että kylläkään pelkän ulkonäön ja kullin koon perusteella en valitsis yhtään ketään vaan vähän muutakin siihen tarvitaan.

Kävi mielessä keskustelun jatkuessa että kärsiiköhän kyseinen tyyppi jonkinlaisista lievistä itsetunto-ongelmista. Tässä matkan varrella kun olen tullut siihen tulokseen että koon merkitystä naisilta kyselevät yleensä miehistä ne joilla on joko liian pieni tai liian iso vehje. Epävarmuus on suuri. Keskivertokaverit ei juuri kysele. Voi se olla toisinkin mutta tällainen tuntuma mulla on asiasta.

Tässä sivussa tyyppi kerkesi udella minulta omistanko ja käytänkö korkokenkiä ja sanoi että itse tykkää niistä ja että kannattais laittaa esille enemmänkin sellasia kuvia joissa on korkokengät kun pojat niistä tykkää. Kerroin sitten että no minulle se poikien tykkääminen on ihan se ja sama kun en itse ole kiinnostunut niistä. "jaa, että oot vaihtanut tyttöihin?" Vastasin että joo näin on. "No mä taidan kirjoitella sitten väärälle naiselle", oli tyypin viimeinen kommentti jonka jälkeen keskustelu ruutuun ilmestyi teksti: Tämä käyttäjä on poistunut paikalta. Naureskelin itsekseni että no jopas oli läpinäkyvä tapaus. Korkokengät kiinnosti ja pillukin selvästi. Heti kun selvisi että kumpiakaan ei saa niin moikkaamatta pois paikalta. Ja itseasiassa siitä sikisi ajatus kirjoittaa tapauksesta tämä blogipostaus. Onneksi maailmassa on ihmisiä joista saa revityksi huumoria :D