Rakastamisen ihmemaa

Kattelin tuossa Maajussille morsiamen viimesen jakson ja ihmetytti taas siellä semmonen yksi juttu. Nimittäin se kun tyypit (varsinki naiset), että kyllä he jo siinä telkkarista miehen nähessä aattelivat, että tuossa se mies on ja tulee toimimaan suhde ja laaplaaplaap. Se mikä siinä mua rupes ihmetyttämään niin, että miten ihmeessä jostain telkkarista voi hoksata, että tuon ihmisen kanssa vois saada aikaan toimivan parisuhteen. Saati sitten, että tuossa on se oikea. Ja nyt en siis halua heitä millään tavalla halveksi tai loukata. Ihmettelen vain.

Itse oon jossain vaiheessa varhaisteiniaikana kaikkien lällyromanttisten kirjojen, leffojen ja ties minkä vaikutuksesta alkanut aina etsiskelemään sitä rakkautta ensisilmäyksellä vaikka en varsinaisesti vakavissani uskokkaan siihen. Yhden kerran oon huomannu ihastuneeni sillä sekunnilla kun oon ihmisen nähnyt, mutta rakastumisesta se oli vielä kaukana.

Oon tähänastisen elämän aikana ajatellu rakastavani muutamaakin ihmistä, mutta kun oon asiaa tarkemmin pohdiskellu niin en usko, että olisin oikeasti rakastanut ketään heistä. Kyllä, oon ollu useimpiin tosi isosti ihastunu, mutta tuskin rakastunut. Jossain vaiheessa luulin myös, että tietäisin mitä rakkaus on, mutta en oikeastaan usko siihenkään. Haluaisin uskoa siihen, että sitten kun rakastuu niin siitä ei voi erehtyä. Tiedä sitten.

Sitä mä myös isosti ihmettelen, että jos olis olemassa ihmiselle joku se-oikea niin miten voi näistä maailman suunnilleen 7 miljardista päänupista elämän aika sattua nokakkain aina just ne kaks joiden pitääki sattua yhteen. Jännä juttu. Ja se tärkein kysymys: MISSÄ SE MUN OIKEA ON? Tänne ja heti sieltä. Vaikka mulla just nyt onki nielutulehdus niin oon oikeesti kuitenki tosi kiva ja fiksu. NO joo, niin varmaan.

Mutta oikeesti, miten toi homma oikeen toimii. Sen mä vaan haluaisin tietää.