Never let me go

Katselin just kyseisen elokuvan ja voisin melkein sanoa että se on sekä paras elokuva pitkään aikaa mutta myös pahin. Pahin ei tarkoita nyt sitä että se olis ollu huono, päin vastoin. Aihe vaan oli vaivan erityisen rankka ja herätti kyllä todella paljon ajatuksia. Vaikka tiedän kyllä että elokuva on fiktiivinen niin nyt tekee suunnilleen mieli sytytellä kynttilöitä näiden elokuvahahmojen muistolle. Veti mielen matalaksi ja sai kyllä miettimään onko ihminen ihan oikeasti noin julma? Tai voiko ihminen päättä tuolla tavalla toisen elämästä?

Mitenhän tässä nyt kertois elokuvasta niin ettei kertois liikaa? No vaikka sen verran, että elokuva alkaa päähenkilöiden lapsuudesta. he asuvat eräänlaisessa koulukodissa ja heidät on peloteltu kamalilla tarinoilla pysymään aitojen sisäpuolella. Siellä he kasvavat ja elävät kunnes nuori opettaja neiti Lucy tulee ja kertoo mikä on koulukodin todellinen tarkoitus ja tausta. Ja mikä tärkeintä: millainen lasten elämä tulee olemaan ja mitä varten he ovat olemassa. Enempää en kerro. Jos joku nimittäin aikoo tämän tekstin perusteella katsoa tuon leffan niin olisipa tylsää jos olisin kertonut kaiken ja koko pätkä olis jo valmiiksi tiedossa.

Ihan täydestä sydämestä voin kyllä suositella tuota leffaa mutta aukoo kyllä kyynelkanavat oikeen hyvästi. Jopa multa, mikä on melko harvinaista.