Viikolopun leffaputki

Kaikkea sitä pitää taas sattua. Oon tänään viettäny oikeen kauniisti krapulapäivää ja ootellu Saaraa pääsykoereissultaan. NO sitten se tuli ja patisti mut kauppaan ja viemään roskia. Mentiin ja heitettiin roskat roskallatikkoon ja niin oli tehnyt vissiin joku muukin ku löydettiin sieltä muuttolaatikollinen leffoja. Vieläki oon ihan ihmeissäni kuka tekee tuollasta että heittää menemään noin valtavan määrän (57kpl) leffoja.

Otettiin tietysti leffat mukaan ja tuotiin kämpille. Käytiin sitten kaupasta ja tultiin haaskalle parveilemaan ja jakamaan saalista. 29 leffaa pääsi minun hellään huomaan. Ihan hyviäkin elokuvia oli siellä mut oli myös sellasia jotka ei sanoneet mulle mitään. Osan vien varmaan johonki antikvariaattiin mut parhaat tietysti pidän itelläni.

Listaanpa nyt ne leffat tähän mitkä itselleni sain:
Game Over, Wicker man, I Mr. Bean, Taalat taskuun, Dick & Jane, 300, V2 jäätynyt enkeli, Riding the bullet, Zodiac, Duutsonit elokuva, Rööperi, Saraha, Final Destination 3, Rose Red, Suspect zero, From dusk till dawn, Rat race, The Tesseract, Luunmurskaajat, Starkweather serial killer, Raid in Full, Veteen piirretty viiva, Lord of war, Switcblade romance high tension, Animal factory, Levity, Initial D, Friday night lights, A History of violence.
Melkoinen joukko leffoja siis. Riittääpähän kattelemista.

(melkein) alasti rappukäytävässä

Ei huhhuh että piti tääki päivä nähä. Ei tömmästä oikeesti voi tapahtua :D Ei helvetti oikeesti. Olin siis suihkussa ja meidän suihkuhan sijaitsee talon kellarissa. Olin jättäny kämpän oven auki niinku aina sillon ku lähen suihkuun ja sitten ku palasin sieltä pelkässä pyyhkeessä ja tohveleissa niin kappas kummaa. Ovihan oli ja pysyi lukossa eikä puhettakaan että sisällä olis ketään ollu. Ja vaikka tietysti aina kuljetan puhelinta ja avaimia mukanani suihkussa niin nyt nekin oli tietysti jääny sisälle (kuulkaa tässä kohtaa sarkasmin iloinen ja kirkas ääni). KÄmmikseni H oli kämpästä häipynyt mun suihkuttelun aikana ja laittanut oven lukkoon. Siellä minä sitten hyppelin iloisesti melkein alasti rappukäytävässä.

No mitenkäs sitten tästä selvittiin? Elikkä sielä samaisessa kellarissa sijaitsee myös sellainen kunnan yleinen kutomatila missä on kangaspuita ja mummot käy kutomassa mattoja siellä. Kuulin että siellä oli joku kun oli radio auki jakuului pauketta. Rohkeana tyttönä koputon oveen ja onnistuin säikyttämään sen mummon kun hän ajatteli että sieltä tulee joku tuttu. Eikä se tuttu varmaankaan tuu sinne pyyhkeisillään. Kauniisti sitte kysäisin että olisikos rouvalla meidän asuntolanhoitajan Toinin numeroa kun minä oon jääny oven taa. No mummolla kuulemma oli numero mutta puhelin oli jäänyt kotosalle. No mummo oli kiltti ja lähti pyörällä soittamaan sieltä kotoa. MInä istuskelin siellä kutomahuoneessa odottelemassa ja kuuntelin radiosta jotain humppakanavaa mikä siihen oli jääny päälle. En uskaltanu vaihtaa kanavaa.

No sitten alko portaista kuulumaan kolinaa ja sitten ovi avautui ja sieltähän tuli sitten koko asuntolanhoitajien kolmehenkinen komppania mukaan lukien ainoa miespuolinen ko. klaanin edustaja Jani. Kyllä siinä pienoinen nolouden poikanen meinasi hiipiä mieleen mutta kuitattiin homma huumorilla ja he avasivat minulle oven ja pääsin rauhassa laittamaan vaatteita päälle. Ei oo tuo viuhahtelu oikeen mun juttu. Ei edes pyyhe päällä.

Never let me go

Katselin just kyseisen elokuvan ja voisin melkein sanoa että se on sekä paras elokuva pitkään aikaa mutta myös pahin. Pahin ei tarkoita nyt sitä että se olis ollu huono, päin vastoin. Aihe vaan oli vaivan erityisen rankka ja herätti kyllä todella paljon ajatuksia. Vaikka tiedän kyllä että elokuva on fiktiivinen niin nyt tekee suunnilleen mieli sytytellä kynttilöitä näiden elokuvahahmojen muistolle. Veti mielen matalaksi ja sai kyllä miettimään onko ihminen ihan oikeasti noin julma? Tai voiko ihminen päättä tuolla tavalla toisen elämästä?

Mitenhän tässä nyt kertois elokuvasta niin ettei kertois liikaa? No vaikka sen verran, että elokuva alkaa päähenkilöiden lapsuudesta. he asuvat eräänlaisessa koulukodissa ja heidät on peloteltu kamalilla tarinoilla pysymään aitojen sisäpuolella. Siellä he kasvavat ja elävät kunnes nuori opettaja neiti Lucy tulee ja kertoo mikä on koulukodin todellinen tarkoitus ja tausta. Ja mikä tärkeintä: millainen lasten elämä tulee olemaan ja mitä varten he ovat olemassa. Enempää en kerro. Jos joku nimittäin aikoo tämän tekstin perusteella katsoa tuon leffan niin olisipa tylsää jos olisin kertonut kaiken ja koko pätkä olis jo valmiiksi tiedossa.

Ihan täydestä sydämestä voin kyllä suositella tuota leffaa mutta aukoo kyllä kyynelkanavat oikeen hyvästi. Jopa multa, mikä on melko harvinaista.