Samurai ei imuroi, mutta homo kyllä

Aah ihana YLE. Olivat tehneet ohjelman homoksi kasvamisesta Suomessa. Nimeksi ohjelmalle oli laitettu "Kyllä homotkin siivoavat". Ohjelmassa nuoret kertoi omilla kasvoillaan ja nimillään asiasta ja kokemuksistaan homoksi kasvamisesta. Mukana oli myös parin nuoren pojan äidit, joista toinen oli itsekkin homoseksuaali. Arvostan tällaista rohkeutta, mutta kyllä nuorten kertomat asiat herättivät monenlaisia ajatuksia ja tunteita.

Dokumentista kävi ilmi monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi se miten peruskouluissa homoista puhutaan seksivalistuksessa. Ilmeisesti sävy ainakin yhden homopojan kertomuksen mukaan oli ollut humoristinen ja vitsiksi pistävä eikä asiaa siis ollut otettu ollenkaan tosissaan. Myös kaikki näistä nuorista olivat kokeneet kouluskiusaamista ja syrjintää. Tämän he kokivat johtuvan siitä että erilaisuus pelottaa. Ja ei kai se ihme jos koulussakin annetaan se käsitys että homot ovat joko täysi vitsi tai sitten kamalan paha asia. Yksi dokkarin tytöistä oli kohdannut jopa aivan suoranaisia tappouhkausia suuntautumisensa vuoksi. "Sinähän lesbo kuolet". Yksinäisyys ja erilaisuuden ja oman viallisuuden tunne ja kiusaaminen oli syönyt ja kolhinut yhden jos toisenkin nuoren mielenterveyttä.

Myös nuorilla oli ollut paineita vanhemmille kertomisessa. Suhtautumisia oli puolin ja toisin. Toisten vanhemmat olivat olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta myös oli niitä, että välit vanhempiin olivat huonontuneet. Oli sanottu, että samasta sukupuolesta kiinnostuminen on vain joku ohimenevä vaihe, mutta valitettavasti myös jyrkempiä kantoja oli ollut."Ei minun tytär voi olla lesbo eikä ole ok tuoda tyttöystävää kotiin."

Lapsensa homouden hyväksynyt äiti kertoi ajatuksistaan. Alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää ja sen jälkeen oli tuleet mietteet siitä kuinka tästäå nyt pitää mennä eteenpäin. Täytyykö kertoa kaikille vai olla hiljaa vain? Myös oman nuoruuden aikainen yleinen suhtautuminen oli vaikuttanut. Hänen nuoruudessaan 80-luvulla homot olivat tulleet esille HIV:n yhteydessä ja homoja oli pidetty seksuaalisesti estiottomina ja holtittomina henkilöinä.

Yksi pojista oli kokenut hyvin ahdistavaksi sen että kotipaikkakunta ja oma sukukin kuhisi lestadiolaisia. Hän kertoi ettei halua enää koskaan palata asumaan kotipaikkakunnalleen ja ihmetteli kuika hänen lesbosuhteessa elävä äitinsä pystyi asumaan paikassa, joka oli niin suvaitsematon ja täynne seläntakana puhujia. Äiti ei kokenut sitä mitenkään ahdistavaksi. Äiti myös kertoi omista mietteistään kun poika oli kertonut olevansa homo. Hän sanoi, että ei nähnyt lapsen homoutta ongelmana koska itse tiesi mitä se on. Kuitenkin hänen mielestään valtavirrassa eläminen olisi ollut helpompaa.

Nuoret myös nostivat esille asian joka on ilmeisestikkin kovin vaiettu Suomessa eli viharikokset. Petroskoista kotoisin oleva tyttö kertoi että jos hän olisi jäänyt kotikaupunkiinsa hänet olisi varmaan tapettu eikä hän olisi ainakaan voinut toteuttaa itseään siellä.

Pystyin oikein hyvin samaistumaan nuorten kokemuksiin ja varsinkin erääseen lauseeseen jonka eräs tytöistä sanoi. Ajattelin itse sen olevan jonkinlainen toive siitä millainen ihmisten suhtautuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla. "Olla kokonainen ja ehjä ihminen seksuaalisen suuntautumuksensa takana eikä pelkästään se suuntautumus.