Lasta saa raiskata ja sen saa anteeksi

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Lestadiolaisliikkeen+johto+ohitti+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6tapaukset+vuosia/1135265460978

Luin tuon artikkelin ja tulin siihen tulokseen, että onneksi tuosta kerhosta oon lähteny jo vuosia sitten. Eli siis kysehän on Lestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pistää suuresti miettimään ko. ihmisten moraalia ja henkistä tasoa jos uhria ja uhrin vanhempia kehotetaan vaikenemaan ja tekijäkin voi tuollaisen rikoksen ja ihmisoikeukeuksien luokkauksen saada anteeksi kun vaan lupaa että joo haluan uskoa. Raivottaa tuollanen, että ihana vaan jonkun lauseen sanomalla voi saada tuollaista anteeksi.

TUnnen itse tuota anteeksi antamisen käytäntöä sen verran, että siinä synnin tekijä (tässä tapauksessa se hyväksikäyttäjä) tunnustaa tämän asian jollekkin uskon sisarelle tai veljelle ja pyytää sitä anteeksi. Anteeksi käydään pyytämässä myös uhrilta ja synti annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Periaatteessahan olisi myös mahdollisuus olla antamatta anteeksi, mutta en ole koskaan kuullut ettei anteeksi olisi annettu koska sehän nyt on velvollisuus suorastaan. Sitten kun anteeksi on pyydetty ja saatu niin asiasta ei sen jälkeen puhuta eikä siitä kerrota ulkopuolisille vaan asiasta tietäviä sitoo rippisalaisuus. Tämä siis "estää" asiasta kertomisen esimerkiksi viranomaisille.

Ihmetyttää millaiset vanhemmat antavat hyväksikäyttäjälle anteeksi omaan lapseen sekaantumisen? Millaiset vanhemmat pistävät usein hyvin nuoren ja ymmärtämättömän lapsen sanomaan nuo anteeksiantosanat joiden merkitystä lapsi ei välttämättä edes vielä ymmärrä? Ja miten tuollaisen asian voi antaa olla? En yksinkertaisesti ymmärrä. Ja jos tuollaisia tapauksia on tullut monia niin kuinka ne voidaan tuolla liikkeen johdossa ohittaa?

Herätysliikkeen ideologian mukaan ei ole olemassa isoja eikä pieniä syntejä vaan kaikki ovat saman kokoisia. Niin ikään kaiken voi pyytämällä saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jonka jälkeen synnin tekijä on asiasta vapaa. Tässäkin kohtaa on kyllä melkoinen ristiriita. Eli käytännössä raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jopa murha ovat saman kokoisia syntejä esimerkiksi alkoholin juomisen tai rytmillisen musiikin kuuntelun kanssa, jotka nekin ovat liikkeen ideologian mukaan syntejä. Huomaako kukaan muu tässä mitään outoa? Sitähän minäkin, eli kyllähän tuon tyhmäkin tajuaa, ettei näitä voi mitenkään pitää saman arvoisina asioina.

Myös joskus lapsuudessa muistan kuulleeni ettei uskovainen (lestadiolainen) saa haastaa oikeuteen. Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että lestadiolainen voi tehdä rikoksia toista ihmistä ja vaikka lakia vastaan vaikka minkä verran kunhan muistaa pyytää anteeksi. Seurauksia ei tule koska oikeustoimiin ei saa ryhtyä koska eiköhän sekihn ole synti sitten. Melkoisen omalaatuinen oikeuskäsitys kyllä on.

Itse olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta kuulunut tähän kyseiseen herätysliikkeeseen. Muistan, että lapsena en ymmärtänyt jeesuksen nimen ja veren hokemista ja että miksi niin sanotaan. Tiesin vain että niin sanotaan muttenymmärtänyt ollenkaan että miksi. Jos minua olisi käytetty hyväksi ja olisi tultu pyytämään anteeksi olisin varmaan sanonut sanonut anteeksiantosanat tavalliseen tapaan ymmärtämättä sen seurauksia. En olisi ymmärtänyt että tavallaan olisin päästänyt tekijän rikoksesta vapaaksi. Ja sehän nyt olisi viimeinen teko minkä raiskaajalle ja hyväksikäyttäjälle voi tehdä. Eivät lapset ymmärrä.

Myöskin sen ajan, jonka kuuluin tähän kivaa pikku kerhoon koin ajoittain hyvinkin ahdistavaksi. En voinut hyväksyä läheskään kaikkia suurimmistakaan ideologian arvoista ja koin ahdistavaksi odotukset, joita uskonto minulle asetti. Tein oman ratkaisuni 16 vuotiaana ja en ole sitä hetkeäkään katunut. Ja nyt kun tuollaisia asioita tapahtuu ja niistä saa mediasta kuulla ja lukea en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että lähdin kun vielä pystyin ja päätin itse rakentaa omat elämänarvoni ja ajatella itse.

Liikkeen ideologiassa on paljon monia muitakin suuria epäkohtia ja ristiriitaisuuksia mutta en nyt jaksa pureutua niihin. Ehkä joskus myöhemmin teen lisää postauksia aiheesta, mutten nyt. Ja kysyä saa jos on jotain mikä jää mietityttämään.

Samurai ei imuroi, mutta homo kyllä

Aah ihana YLE. Olivat tehneet ohjelman homoksi kasvamisesta Suomessa. Nimeksi ohjelmalle oli laitettu "Kyllä homotkin siivoavat". Ohjelmassa nuoret kertoi omilla kasvoillaan ja nimillään asiasta ja kokemuksistaan homoksi kasvamisesta. Mukana oli myös parin nuoren pojan äidit, joista toinen oli itsekkin homoseksuaali. Arvostan tällaista rohkeutta, mutta kyllä nuorten kertomat asiat herättivät monenlaisia ajatuksia ja tunteita.

Dokumentista kävi ilmi monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi se miten peruskouluissa homoista puhutaan seksivalistuksessa. Ilmeisesti sävy ainakin yhden homopojan kertomuksen mukaan oli ollut humoristinen ja vitsiksi pistävä eikä asiaa siis ollut otettu ollenkaan tosissaan. Myös kaikki näistä nuorista olivat kokeneet kouluskiusaamista ja syrjintää. Tämän he kokivat johtuvan siitä että erilaisuus pelottaa. Ja ei kai se ihme jos koulussakin annetaan se käsitys että homot ovat joko täysi vitsi tai sitten kamalan paha asia. Yksi dokkarin tytöistä oli kohdannut jopa aivan suoranaisia tappouhkausia suuntautumisensa vuoksi. "Sinähän lesbo kuolet". Yksinäisyys ja erilaisuuden ja oman viallisuuden tunne ja kiusaaminen oli syönyt ja kolhinut yhden jos toisenkin nuoren mielenterveyttä.

Myös nuorilla oli ollut paineita vanhemmille kertomisessa. Suhtautumisia oli puolin ja toisin. Toisten vanhemmat olivat olleet ihan ymmärtäväisiä, mutta myös oli niitä, että välit vanhempiin olivat huonontuneet. Oli sanottu, että samasta sukupuolesta kiinnostuminen on vain joku ohimenevä vaihe, mutta valitettavasti myös jyrkempiä kantoja oli ollut."Ei minun tytär voi olla lesbo eikä ole ok tuoda tyttöystävää kotiin."

Lapsensa homouden hyväksynyt äiti kertoi ajatuksistaan. Alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää ja sen jälkeen oli tuleet mietteet siitä kuinka tästäå nyt pitää mennä eteenpäin. Täytyykö kertoa kaikille vai olla hiljaa vain? Myös oman nuoruuden aikainen yleinen suhtautuminen oli vaikuttanut. Hänen nuoruudessaan 80-luvulla homot olivat tulleet esille HIV:n yhteydessä ja homoja oli pidetty seksuaalisesti estiottomina ja holtittomina henkilöinä.

Yksi pojista oli kokenut hyvin ahdistavaksi sen että kotipaikkakunta ja oma sukukin kuhisi lestadiolaisia. Hän kertoi ettei halua enää koskaan palata asumaan kotipaikkakunnalleen ja ihmetteli kuika hänen lesbosuhteessa elävä äitinsä pystyi asumaan paikassa, joka oli niin suvaitsematon ja täynne seläntakana puhujia. Äiti ei kokenut sitä mitenkään ahdistavaksi. Äiti myös kertoi omista mietteistään kun poika oli kertonut olevansa homo. Hän sanoi, että ei nähnyt lapsen homoutta ongelmana koska itse tiesi mitä se on. Kuitenkin hänen mielestään valtavirrassa eläminen olisi ollut helpompaa.

Nuoret myös nostivat esille asian joka on ilmeisestikkin kovin vaiettu Suomessa eli viharikokset. Petroskoista kotoisin oleva tyttö kertoi että jos hän olisi jäänyt kotikaupunkiinsa hänet olisi varmaan tapettu eikä hän olisi ainakaan voinut toteuttaa itseään siellä.

Pystyin oikein hyvin samaistumaan nuorten kokemuksiin ja varsinkin erääseen lauseeseen jonka eräs tytöistä sanoi. Ajattelin itse sen olevan jonkinlainen toive siitä millainen ihmisten suhtautuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla. "Olla kokonainen ja ehjä ihminen seksuaalisen suuntautumuksensa takana eikä pelkästään se suuntautumus.