Olettamukset ja ennakkoluulot feat. homofobia

Juttelin eilen äidin kanssa hetken aikaa "tästä minun hommasta". Kysyin oliko äiti kertonut asiasta mun toiselle isosiskolle joka kanssa en juuri ole tekemisissä. Kuulemma oli. Kysyin, että mitäs oli sisko sanonut ja ensin äiti yritti väistää ja sanoi että saisin kysyä sitä siskolta itseltään. Tähän minä vastasin että koska muutenkaan en juuri ole siskon kanssa tekemisissä niin en ole kyllä menossa asiasta tehen kysymäänkään. Tähän väliin käytiin pieni keskustelu siitä miksi minä ja 14 vuotta vanhempi siskoni ei olla tekemisissä keskenämme. Lopulta sitten äiti sitten sanoi siskon kommentin asiaan. "No kyllähän kun sitä uskon on jo menettänyt niin kyllähän siinä sitten menee kaikki muukin."

Anteeksi mitä? Niin tosiaan olen siitä lestadiolaisesta perheestä kotoisin ja tämä sisko on nyt vanhempien lisäksi perheestä ainoa joka tässä uskossa vielä on. Me muut sisarukset ollaan näitä "uskon menettäneitä." Väkiselläkin tuli itselle mieleen, että tuon sanoessaan sisko on ajatellut, että jos olisin pysynyt uskossa minusta ei olisi tullut homoa. Ja ilmeisesti mun elämä on pilalla ja paha ja mitä kaikkea ihan vaan sen vuoksi, että olen homo. Jos jatkais kärjistämistä vielä vähän enemmän niin vois melkeen sanoo et ilmeisesti olen nyt täydellisen tuhon oma mutta en taida viitsiä.

"Mitenkä laajassa tiedossa tämä sinun homma sitte on?" Äiti kysäisi sitten jossain kohtaa. Mikä hiton "sinun homma"? Ihan niinkuin tämä nyt olis kyseessä joku asia minkä mä olen tehnyt tahallani ja ihan vaan siitä syystä, että haluaaisin vain hetken vittuilla ihmisille ja lopettaisin sitten ku alkaa kyllästyttää. No kun eipä vaan ala. En mä muistaakseni oo toivonu olevani homo saatikka, että olisin yhtäkkiä päättänyt, että hei, minäpäs rupean homoksi kun haluttaa vähän vittuilla kaikille. mutta ku ei. Nyt meni kuulkaas väärin. Kyllähän se asia tiedossa on monellakin kun se kerran on facebookkiin näkyville laitettu. Enkä muuten oo ottamaas sitä pois sieltä sen takia.

Kun äiti oli sanottavansa sanonut niin sanoinpa sitten itsekkin muutaman lauseen sitä mitä mieltä olen näistä asioista. Sanoin, että olisinhan mä voinut koittaa esittää ja pysytellä uskovien leirissä sanoisinko, että itsestäni huolimatta, mutta siinä kohtaa tilanne olis se, että olisin luultavasti todella masentunut ja ahdistunut ja mahdoillisesti sen vuoksi jossain osastolla. Nimittäin jos ihminen alkaa peittämään ja kieltämään muilta ja itseltäänkin jotain asiaa itsessään niin useinkaan (koskaan) siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Päinvastoin.

Uskallan väittää, että oon kuitenkin suhteellisen mukava ja fiksu ihminen. Jos nyt joku on yhtäkkiä sitä mieltä että homous ja ihmisen mukavuus & fiksuus on toisensa poissulkevia asioita niin eipä se multa oo pois. Oma on silloin tämän ihmisen menetys koska en mä mielestäni pakosti tarvitse lähelleni sellaisia ihmisiä, joiden mielestä homossa ei ole mitään muita ominaisuuksia tai henkistä sisältöä kuin se HOMOUS. Edelleenkin oon kiinnostunut ja pystyn keskustelemaan ja ajattelemaan muitakin asioita kuin vain homoutta ja homo juttuja.

No niin. Tulipahan taas paasattua. Alkoi vaan taas siin raivottaa tämmöinen. Enhän mä nyt sano että kaikkien pitäs hyväksyy ja tykätä tästä. Oikeus on heilläkin mielipiteisiinsä mutta vähän vois ehkä miettiä asioita ja astua sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottaa selvää onko nämä omat mielipiteet varmasti aiheelliset. Ehkä en tee aina itekkään näin, mutta pyrin siihen.

TEHTY! viimeinkin

Ihan muissa asioissa soittelin tänään äidille ja se tuli siinä kysyneeksi onko tuparivieraat jo lähteneet ja milloinkas sitten tulee juhannusihmiset ja ketäs on tulossa. Sanoin että perjantaina tulee Emppu ja muita ei sitten ookkaan tulossa. Tottakai äiti kysäisi, että kukas tämä Emppu sitten on. Hetken meinasin jo sanoa että kaveri mutta sitten tajusin että tässä on hyvä sauma puhua vähän totta ja sanoin sitten että Emppu on minun tyttöystävä. Höpöhöpö sanoi äiti. Sanoin että  ei ole mikään höpöhöpö eikä mikään hetken päähänpisto. No sitten sain kuulla taas kuinka homot ja homojen puolesta olevat vaan korostavat kokoajan sitä homouttaa johon mä kerroin käsitykseni siitä miten nykyään jos joku edes kerran sanoo että on homo niin jo riehuu ja korostaa asiaansa. No oli miten oli niin kuulemma saan edelleenki mennä kotiin ja oon vanhempieni lapsi niinkuin ennenkin. Samaa sanoi myös isä jolle soittelin sitten heti perään. Isä otti asian sitten jo paljon rennommin. Oli kiinnostunut jopa siitä minkälaisen tytön kanssa seurustelen. Loppujen lopuksi ottivat asian ihan hyvin verrattuna siitä että odotin paljon pahempaa. Varsinkin isän suhtautumisesta oon todella kiitollinen. Tuntuu ihan hyvältä kun on viimeinkin saanut tämän asian kerrotuksi. Niin kauan kun mä sitä oon miettinytki miten saan asian kerrotuksi. Ja kiitos Emppu-rakas että et painostanut mua vaan oot vaan tukenu ja rohkaissu tässä. Ilman sua en olis uskaltanu.