sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Läksiäistarinaa

Eli perjantain oli sit ne läksiäiset. Bäkkärillä oltiin ja hauskaa oli. Varsinkin sitten kun tuli ihmisiä enemmänkin. Kuvien muodossa läksiäistunnelmia tassa:)
Tassa vaiheessa oltiin viela ihan rauhassa ja aloteltiin ja näytettiinki vielä suht hyvältä:)


Jari innostui ottamaan päällekkäiskuvia. Kätevää niin saa useamman Ihmisen samaan kuvaan:) Jari osti myös pullo skumppaa ja sitä sitte tyhjennettiin yhdessä ja kilistettiin sun muuta. Niu pölli minun pullonpohjat mutta sitten sain Jarilta vielä tequilan ja Juholta siiderin niin että sitten ei enää kerenny harmittamaan.

Jari taiteilija väitti että ilme johtuu siitä Tiina oon lähössä. Mä taas luulen et toi kertoo siitä ku vituttaa kun ei enää tarjoilla.

Tässä vaiheessa oli Jartsa ja Niu jo lähdössä. Harmi Homma.


Karvalakkisten kerhon vuosikokous osui samalle päivälle ja samaan paikkaan: D Ei vaan Juho ja Liisahan ne siinä: D


Bokeh-kuvauksesta innostuttiin jossain vaiheessa. Nättiä.

Ja sitten vielä kun tajuttiin että valotusaikaa voi säätää ja leikkiä Elizan valoavaimenperällä niin sehän vasta oli hauskaa.

Sittenpä porukka alkoi lähtee pois ja lähdin mäkin sitten Maken kanssa mamaan sanomaan sillekki paikalle heipat. Siellä oli naisten ilta ja kuultiin lauluja ja tarinoita lesboudesta. Kivaa oli kunnes näin siellä yhden ihmisen. En oo ihan varma halusinko häntä nähdä vai en, mutta näin ja hetken kun olin rohkeutta ja vitutusta kerännyt niin menin juttelemaan. Hauska oli nähdä kun toinen kiemurtelee henkisesti ja vähän myös ruumiillisesti vaivaantuneena ja omantunnon tuskissa. No eipä siinä. Sain sanottua sen mitä asiaa oli ja päästin toisen pois pinteestä. Joutui vissiin heti kyllä toiseen pinteeseen jos yhtään osasin oikeen katso ja kuunnella. Ehkäpä mä häntä näen vielä joskus. Toivottavasti se hetki on sillon otollisempi ja parempi kuin nyt.
No sitten kaiken tämän jälkeen löysin alakerrasta Parisin ja eksyin vielä hetkeksi juttelemaan edellisestä aiheesta hänen kanssa ja röökillä ja tanssimassa käymään. Sitte oliki jo helkkarin kiire viimeseen junaan ja juoksin hienosti 10 minuutissa Iso Robalta steissille. Hukkasin samalla toisen mun lapasen mut no sehän oli vaan lapanen. Junassa pysyin hereillä Kantsuun asti varmaan silkan vitutuksen voimalla.

SEuraavana aamuna sitte vielä menin töihin ja sain hyviä arvosteluita töistänio. Ihmisille mitä ilmeisimmin jäi ikävä meikäläistä. No sehän on sitten vaan kiva tulla takaisin kun tietää että jotkut oottavat sitä.